Alkuvoimaa luonnosta

Ajatuksia kokonaisvaltaisesta terveydestä.

Miten elän ärtyneen suolen kanssa?

Varpu Tavi, 11.1.2018, Vatsa

Suolisto on viime aikoina saanut ansaittua huomiota. Kyseessä ei ole pelkkä kakkajuttu. Suolistoa voisi hyvällä syyllä kutsua ihmisen toiseksi tunnekeskukseksi (sydämen sijaan) – ja täydestä syystä sitä on kutsuttu toisiksi aivoiksemme. Oma suolistoni on erityisherkkä (kuten olen muutenkin), sen kanssa elämään opettelu on vaatinut tarkkaa elimistön kuuntelua.

Tavallisesti sanotaan, että ihmiskeho on enimmäkseen vettä. Itse asiassa oikeampi olisi sanoa, että ihmiskeho on enimmäkseen bakteereja. Vaikka bakteerifoobikot nyt ehkä saavat sydänhalvauksen, niin ihmisessä on miljardeja bakteereja! Niistä suurin osa elää ja työskentelee ihmisen suolistossa.
Suolistossa asustelee satoja erilaisia bakteerikantoja. Elimistöllä on sisäänrakennettu kyky pitää yllä tasapainoa eri bakteerikantojen välillä. Nykyihmisen elimistössä tuon tasapainon horjuminen on tullut melko tavalliseksi. Ilmiötä kutsutaan dysbioosiksi, ja sen aiheuttajiksi on nimetty antibiootit, dieetit, liiallinen hygienia, ympäristömyrkyt ja erilaiset infektiot (elimistön tulehdus). Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat nykyisin nousemassa uudeksi suomalaiseksi kansantaudiksi. Joka vuosi meillä todetaan yli 20 000 uutta suolistosairaustapausta.

Omiin vatsaongelmiini sain ensimmäiset diagnoosini jo 1990-luvulla. Siihen aikaan minulla todettiin lievä laktoosi-intoleranssi, vatsakatarri, sapen toimintahäiriö ja ärtynyt suoli. Vuonna 2004 kirjoitin käsikirjoitusta ensimmäiseen kirjaani (yhdessä lääkäri Ilkka Salmenkaidan kanssa kirjoitettu Laihdu ilman nälkää hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla). Siinä totean: ”Olen alkanut epäillä, että on olemassa joku lievempi tai toisenlainen keliakian muoto. Oletan olevani paitsi lievästi laktoosi-intolerantti myös lievästi keliaakikko.” Nykyisin pohdinnalleni voi jo huvittuneesti naurahtaa, ravitsemustiede on kehittynyt ja tieto IBS:stä, FODMAP-ruokavaliosta ja viljayliherkkyyksistä on lisääntynyt aika tavalla.

Suolistobakteerien tutkimus etenee tällä hetkellä hurjaa vauhtia, ja sitä tehdään monista eri tutkimusnäkökulmista. Kun vielä vuonna 2011 kirjoittaessani kirjaani Maanantaisoturin dieetti referoin silloin uutta saksalaistutkimusta* ihmisen kolmesta suolistotyypistä, esilukijanani toiminut asiantuntija, ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kehotti laittamaan tiedon tulevaisuuden visioita koskevaan lukuun.
”Tuoreen saksalaisen tutkimustiedon mukaan ihmiset voidaan jakaa kolmeen eri suolistotyyppiin niissä vallitsevien bakteerisukujen mukaan. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvien suolistobakteerit ovat hyviä pilkkomaan hiilihydraatteja, ja niinpä tähän joukkoon kuuluvat saattavat painiskella lihomisongelmien kanssa. Toisen ryhmän bakteeristo aiheuttaa suoleen limamaista eritettä, mikä lisää suolistokipuja. Kolmannen ryhmän bakteerisuku on avulias sokerien imeytymisessä, mikä voi lisätä painonnousua. Ikä, sukupuoli ja kansallisuus tai ruokavalio eivät ilmeisesti ole suorassa yhteydessä suolistotyyppiin. Sen sijaan parhaillaan selvitetään, onko esimerkiksi veriryhmällä, aineenvaihdunnalla tai vauvan saamilla ensimmäisillä mikrobeilla vaikutusta suolistotyypin muodostumiseen. Tutkijat arvelevat, että erot johtuvat siitä, kuinka ihmisen immuunisysteemi jaottelee bakteereja ”ystävällisiin” ja haitallisiin. Sitäkään ei vielä tiedetä, miten ihmisen suolistotyyppi muuttuu ajan myötä luonnostaan tai pysyvän ruokavaliomuutoksen tai ruokavaliohoidon vaikutuksesta. Se, mihin suolistotyyppiin kuulut, saattaa siis vaikuttaa lihomisherkkyyteesi ja taipumukseesi kärsiä suolistokivuista.” (Maanantaisoturin dieetti, s. 205, 2012)
Nyttemmin ajatus erilaisista suolistotyypeistä on saanut lisävahvistusta ja laajemman hyväksynnän. Itse kuulun epäilemättä tuohon kolmanteen suolistotyyppiin, jonka bakteerit ovat hyvin avuliaista sokerien imeytymisessä. Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että lihon erittäin herkästi (ja lymfakierron ongelmieni vuoksi laihdun erittäin huonosti…).

Neurologia on edennyt pitkän loikan siitä, kun saksalainen tutkija nimeltä Auerbach 1860-luvulla havaitsi, että suolistossa on oma sisäänrakennettu hermojärjestelmänsä. Ilmaisu ”suolisto on toiset aivomme” on peräisin amerikkalaiselta lääketieteen tohtorilta ja tutkijalta Michael Gershonilta, joka jo kaksikymmentä vuotta sitten kirjoitti aiheesta.
Tutkijat ovat jo aiemmin havainneet, että suoliston bakteereilla ja monilla vatsavaivoilla ja sairauksilla on yhteys. Näin esimerkiksi aivojen kokema stressi saattaa ilmetä vatsavaivoina. Aivan viimeisten vuosien tutkimushavainto on, että linkki toimii myös toiseen suuntaan, ja suoliston bakteerit vaikuttavat myös keskushermostoon – ja sitä kautta meidän mielentiloihimme ja tunteisiimme.
Turun yliopiston bakteeriopin professori Pentti Huovinen pohti Akuutin haastattelussa bakteeriköyhän suoliston vaikutusta nykyihmiseen. Hän totesi:
”Esimerkiksi mikrobittomat hiiret laboratorioissa ovat levottomampia kuin hiiret, joilla on normaali bakteeristo suolistossa. Tämä antaisi viitteitä siihen, että kun kaupungistumisen tapahduttua me emme möyri puutarhaa, aja eläimiä takaa tai hali kanoja, on tämä aiheuttanut meille varmaan yhteisönä bakteerivajauksen, joka sitten voisi teoriassa olla levottomuuden ja ahdistuneisuuden yksi syy.”

Koska jo tähän mennessä kertyneistä lääketieteen tutkimuksesta ja täydentävien hoitojen kokemustiedoista voi poimia elämäntapaohjeita ja hyviksi havaittuja vinkkejä oireileva suoliston itsehoitoon lievissä vaivoissa, olen kehittänyt itselleni tapoja tulla toimeen prinsessamahani kanssa. Sille, että kuulun lihomisalttiiseen suolistotyyppiin, en ole paljoa voinut tehdä, mutta toiminnallisia vatsavaivojani olen saanut aisoihin. Ärtyneen suolen oireyhtymässä hyväksi on havaittu FODMAP-ruokavalio, josta ovat eniten kirjoittaneet ravitsemusterapeutit  Reijo Laatikainen ja Leena Putkonen. IBS aiheuttaa monenlaisia oireita, turvotusta, kaasunmuodostusta, ummetusta tai ripulia jne. Minulla tavallisin oire on turvotus. Palleani turpoaa sen näköiseksi kuin olisin raskaana esimerkiksi tuoreesta ruisleivästä (mutta ei näkkileivästä tai hapankorpuista), raakasalaatista, kaaleista, pastasta… Suolistoni ei noudata kaavaa, voin huoletta syödä joitakin ruokia, jotka tavallisesti eivät IBS-ongelmaiselle sovi, kun taas jotkut, joiden nykytiedolla katsotaan sopivan, eivät sovi alkuunkaan (esimerkiksi soija ja chiasiemenet). Minulle pahin oireiden aiheuttaja on vehnä. On ihan sama, onko kyse valkoisesta tai täysjyvästä, turpoan vehnästä pinkeäksi palloksi. Kiinnostavaa kyllä alkuvehnät eivät aiheuta ongelmia, käytän spelttijauhoja ja kamut-jyviä. Hyvänä kakkosena seuraa soija sen länsimaisissa jalostusmuodoissa (Aasiassa pystyn syömään soijaa ongelmitta, en tiedä johtuuko sen valmistustavasta vai siitä, minkä kanssa sitä tarjotaan – vai molemmista).

Miten hoidan hermostunutta suolistoani:

  1. Valitsen ruoka-aineita, joiden sopivuuden tiedän. Silti syön tarkoituksella sellaistakin, mikä sopii vain pieninä määrinä. En karta edes vehnää ihan täysin, asuinmaassani Saksassa sitä joutuu ihan pakosta joskus syömään, mutta kotioloissa en vehnää syö.
  2. Syön äärimmäisen harvoin makeita leivonnaisia.
  3. Syön säännöllisesti. Kolme (pienehköä) ateriaa päivässä on parasta mahalleni ja suolistolleni. Vältän napostelua.
  4. Hapatan kasviksia, ja syön niitä nykyisin säännöllisesti. Purjo ja kaalit ovat hyväksi suolistolle, ja hapatettuna kaalikaan ei aiheuta oireita Parhaillaan kokeilen ensimmäistä kerran jyvien hapattamista. Teen Maailman hitainta leipää: ensin liotin tattarin, kamutin ja speltin jyviä kaksi vuorokautta. Sitten idätin niitä kaksi vuorokautta, ja nyt vielä hapatan pari vuorokautta. Sen jälkeen leivon vuokaleipiä. Kiinnostavaa nähdä, mitä suoli tykkää. Ainakin viljan antinutrienttien (paitsi gluteenin) määrä vähenee näin ja ravinteet tulevat helpommin imeytyviksi. Saksalaislähteistä olen nähnyt tiedon, jonka mukaan hapatettujen ruokien syöminen vähentää makean himoa ja sitä kautta laihduttaa. Nähtäväksi jää, pitääkö se paikkansa omalla kohdallani.
  5. Syön kikherneitä lähes päivittäin hummuksena.
  6. Käytän joka päivä Molkosania. Molkosania käytän myös maitohappokäymisen käynnistäjänä kun hapatan.
  7. Otan probiootteja kuuriluonteisesti pari kertaa vuodessa.
  8. Hoidan stressiä.

Mitä olen saavuttanut itsehoito-ohjelmallani: vatsakrampit ovat menneisyyttä; vatsakatarrini on oireeton; turvotuksia tulee ja menee, mutta niiden syyt ovat tiedossani, joten useimmiten aiheuttajana on ollut tietoinen poikkeama normaalista ruokavaliostani; ärtynyt suoleni on rauhallisempi ja oireilee tuntuvasti vähemmän.

 

Lue lisää:

Trendikkäät hapatetut villi- ja puutarhavihannekset

 

Lähteet:
*Manimzhiyan, Arumugam & al.: ”Enterotypes of the human gut microbiome”. Nature 473, 174–180 (12 May 2011)
Michael D. Gershon: The Second Brain – Your gut has a mind of its own (Harper 1998, 2003)
Giulia Enders: Darm mit Charme – Alles über ein unterschätztes Organ (Ullstein 2014, ilmestynyt suomeksi nimellä Suoliston salaisuus)
Reijo Laatikainen: Herkän vatsan valinnat (Kirjapaja 2015)
Leena Putkonen: Superhyvää suolistolle! (Otava 2015)
Akshat Rathi: Science says your ”gut feeling” isn’t a metaphor (Quartz August 10, 2015)
YLE Akuutti: Suoliston bakteerit ja mielenterveys (13.11.2015)

Lisää kommenttisi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä* merkityt kentät tulee täyttää.