Alkuvoimaa luonnosta

Ajatuksia kokonaisvaltaisesta terveydestä.

Irti sokerikoukusta

Olga Temonen, 10.10.2017, Olga Temonen, Painonhallinta, Ravitsemus & Ruoka

Olen koko elämäni yrittänyt suhtautua ruokaan rennosti. Että ei liikaa jäisi pyörittämään ajatuksia sen ympärille, elämässä kun on niin paljon muitakin asioita joihin kannattaa uhrata aikaa. Silti se, mitä joka päivä suuhunsa laittaa on tosi kiinnostava aihe, eikä asia ole minulle yhdentekevä.

Minun syömiseni elää sellaisissa sykleissä, että silloin kun on paljon tekemistä, se on lähinnä polttoainetta jaksamiseen ja silloin kun aikaa on enemmän, se on myös nautintoaine, joka tekee arjesta kivempaa tai juhlasta juhlavampaa.

Minun ruokavaliossani on yksi mörkö ylitse muiden. Se on sokeri. Suhteeni makeaan on oikeastaan aina ollut hyvä, pidän makeasta enkä koe sen syömisestä huonoa omaa tuntoa. Tarkkailen painoani hyvin harvoin, koska olen luonnostani hoikka. Jos tulee ylimääräistä, se näkyy kasvoissa ja vyötäröllä. Olen aina pitänyt myös lakkoja karkin ja makean syömisestäni, se on ainoa tapa pitää elimistö siitä erossa: lopettaa makean syönti hetkeksi aikaa kokonaan. Tänä kesänä aloin ärsyyntymään jatkuvasta makeanhimostani ja päätin tehdä makean lakon vähän tarkemmalla kädellä. Siskoni on ravitsemusterapeutti ja yhdessä hänen kanssaan suunnittelimme minulle täysin sokerittoman ruokavalion jota noudatin n. 6 viikkoa. Sitä ennen olin 2 viikkoa gluteenittomalla ruokavaliolla enkä syönyt lisättyä sokeria. Sen jälkeen jätin kaikki sokerit pois, eli ei perunaa, maissia, viljoja, ei maitotuotteita, alkoholia, kahvia hedelmiä, ei oikeastaan mitään.

Söin pääasiassa tofua, salaatteja, kasviksia, kananmunia, kaalia, tattaria sekä siemeniä ja pähkinöitä. Join paljon vihreää teetä. Oli kiire, kotieläinpiha oli auki, leivoin koko ajan ja muutaman viikon makean himon ja sen kanssa kiristelyn jälkeen olo helpottui. Oli ihanaa huomata, samalla kun laittoi pullaa kahvilassa esille, että ei koko ajan tehnyt mieli ottaa yhtä ja laittaa sitä suuhunsa. Löysin uusia makuja, pekaanipähkinät olivat yhtäkkiä niin makeita, miksi en ollut aiemmin huomannutkaan sitä? Moni muu asia muuttui. Vatsa ei ollutkaan kipeä syömisen jälkeen, olo oli koko ajan reipas ja hyvä.

Silti tiesin etten voi elää koko ajan näin. Ensimmäiset normaalit ruoat täyttivät vatsan, turvottivat ja aistin kehoni tuntemuksia paljon tarkemmin kun ennen.  Otin käyttöön vanhan kunnon Vogelin Molkosanin, jota aiemmin olen käyttänyt lähinnä saunajuomana, nyt se tuntui tasapainottavan oloa palautumisessa ”normaaliin” ruokavalioon., Vähitellen löysin tasapainon siitä, kuinka paljon kannattaa edes syödä. Vaikka ruoka oli ihanan makuista, tarvitsenko tosiaan vielä toisen lautasellisen?

Onnekseni moni asia tuosta kokeilusta jäi pysyvästi arkeen. Kokonainen keitetty tattarisuurimo on aina vaan minusta aivan huippuhyvää ja korvaa vaikkapa riisin aterialla täysin. Jäin myös vakavaan teekoukkuun: Kahvi ei maistu enää samalta kuin ennen, vihreää teetä puolestaan juon edelleen paljon. Syön vähemmän vehnää kun ennen ja mikä merkittävintä, loputon makeanhimoni on poissa. Syön tummaa suklaata silloin tällöin, mutta muuta ei ole tehnyt toistaiseksi mieli. Ja voin hyvin! Ihme kyllä, koneistoni porskuttaa myös ilman jatkuvaa sokeribuustausta ja hyvä niin.

Lisää kommenttisi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä* merkityt kentät tulee täyttää.