Alkuvoimaa luonnosta

Ajatuksia kokonaisvaltaisesta terveydestä.

Kuutarhuri kevätpuuhissa

Varpu Tavi, 6.4.2016, Kaupunkiviljely

Silloin kun olin lapsi, oli vielä olemassa pehmeäkantisia maamiehen allakoita, joihin kuunkierto oli merkitty maatöiden helpottamiseksi. Nykyisin kuunkierron vaikutus on haluttu unohtaa ja mitätöidä ”biodynaamisten viljelijöiden huuhaaksi”. Kuutarhurin mielestä se kertoo vain siitä, kuinka vieraantuneita olemme luonnosta. Silläkin uhalla, että muutkin kuin oma mieheni pitävät minua pöhkönä, päätin noudattaa kuunkiertoa perinteiseen tapaan puutarhatöissäni.

 

pihapuutarhaHyötypuutarhamme sisäpihalla maaliskuussa, vasta vihertämään alkaneena.

Kuun vaikutusta kasvien kasvuun ei ole tieteellisesti todistettu, ajatus pohjautuu vanhan kansan viisauteen. Minun järkeeni se käy, vaikuttaahan kuu merien liikkeeseen ja naisen kuukautisiinkin, miksei sitten kasvukiertoon? Kuukalenterin käyttö ja luonnon tarkkailu on ollut viljelyn osa lähes kaikissa maailman kulttuureissa. 
Tämä hiljainen tieto perustuu siihen, miten luonnon nähdään toimivan vuodesta ja vuosikymmenistä toiseen kuun ja auringon synnyttämän vuorovesivoiman vuoksi. Maanpäällisissä kasvinosissa vaihtelevat tuore ja kuiva aika. Nousevan kuun eli yläkuun aikaan nestevirtaus ja kasvunvoima vievät ylöspäin. Vähenevän kuun aikaan suunta vaihtuu kohti juuria, ja maanpäällinen osa on kuivimmillaan. Symbolisella tasolla kuuviljelijä ajattelee nousevan kuun ajan olevan kasvien ja maaperän uloshengitysvaihetta (maanpinnan yläpuolelle suuntautuvaa), ja laskevan kuun aika sisäänhengityksen (maanpinnan alapuolelle suuntautuvaa).

karhunvatukkaKarhunvatukka puskee jo uusia lehtiä.

Viime vuonna ihan loppusyksystä istutimme hyötypuutarhaamme sisäpihalle karviaisen, kaksi mustaviinimarjapensasta, kaksi karhunvatukkapylvästä ja kaksi kirsikkapylvästä. Kutsun niitä pylväiksi käännöksenä saksankielestä, koska ne on jalostettu kasvamaan pylväsmäisiksi ja sopivat siten pieneen puutarhaan. Niiden lisäksi istutimme pohjoisen ”sitruuna”pensaan (Chaenomeles japonica ’Cido’), jonka pitäisi tuottaa parin kolmen vuoden päästä runsaan kvittenisadon. Saksaksi pensasta kutsutaan sitruunaksi, mutta se kuuluu kvitteneihin.
Kevään ensimmäisiä puuhiamme ovat olleet kompostorin pystyttäminen sekä ruusujen leikkaaminen ennen kuin ne ovat alkaneet muodostaa silmuja. Pieni puutarhatilkku etupihalla on varattu kokonaan ruusuille. Muuttaessamme tänne puutarha oli parinkymmenen vuoden ajan saanut villiintyä ja kasvaa rehottaa. Ruusut olivat valoa tavoitellessaan kasvaneet kieroon ja lakoon, osa oli jo menettänyt voimansa kukkia. Tarvittiin siis radikaaleja leikkauksia.

alppiruusuEtupihan alppiruusuussa nuput jo näkyvät aavistuksena.

Vanhan kansanviisauden mukaan nousevan eli uudenkuun aikaan on aika kylvää ja istuttaa ylöspäin kasvavat kasvit. Tänään istutin persiljan, vesikrassin ja mustakuminan (Nigella sativa). Mustakuminasta kiinnostuin luettuani, että Monsanto yrittää saada itselleen Nigella sativan siemenmonopolin. Mustakuminasta on kasvamassa seuraava terveyden megatrendi ja Monsantossa haistetaan suuret rahat. Mustakuminan väitetään auttavan monenlaisissa vaivoissa allergiasta harmaisiin hiuksiin. ”Siementensäästäjien” (seedsavers) etujoukko on jo havahtunut tallettamaan mustakuminan siemeniä. Olen parin vuoden verran käyttänyt mustakuminaöljyä ruoanlaitossa tavoitteenani päästä eroon allergialääkkeistä. Ihmeparantunut en ole, mutta allergiaoireeni ovat selkeästi lieventyneet, ehkä mustakuminan ansiosta ehkä jostakin muusta syystä. Jatkan ihmiskoetta…
Laskevan kuun aika on suotuisa juurikasvien istutukselle, silloin vuorossa ovat retiisi ja kaalirapi. Retiisiä on ajatukseni istuttaa kolmen viikon välein pieni määrä, niin saamme koko kesän tuoreita retiisejä. Pienikokoisina ne maistuvat paremmilta.
Kuunkierron viimeistä neljännestä on vanha kansa kutsunut ”kurjaksi viikoksi”. Silloin siementen ajateltiin menevän hukkaan, eikä istutettu taimi juurtunut ja kasvanut kunnolla.

Ensimmäisen ”sadonkin” olen jo korjannut: viisi valkosipulin vartta! Istutin myöhään syksyllä valkosipuleita kasvamaan, ja niiden varret puskevat jo täyttä vauhtia esiin. Varsinaista satokautta odotellessa BioSnackyni on tehokäytössä, jotta monipuolinen vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineitten saanti perheessämme olisi taattu. ”Itutehtaassani” valmistuivat juuri erät puna- ja sarviapilan ituja sekä Fitness Mixiä. Varsinkin nuo Vogelin itusekoitukset ovat niin herkullisia, että mies oikein kysyy, saako keiton päälle ituja.

 

Alkuvoimaa luonnosta -blogissa alkaa nyt kirjoitussarja Kuutarhuri Kuninkaanpurolaaksossa, jossa kerron oman pihaviljelmäni kuulumisia varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Kuninkaanpurolaakso on suora käännös kotipaikkani saksankielisestä nimestä. Täällä Keski-Euroopassa kasvukausi on pidempi kuin Suomessa, niinpä kirjoittelen puutarhakuulumisia maaliskuusta marraskuulle. Tervetuloa mukaan villiintymään kaupunkiviljelijäksi!

Lisätietoja idättämisestä, versottamisesta ja kaupunkiviljelystä löydät kirjastani Villiinny kaupunkiviljelijäksi.

*artikkelista on muokattu sitruunaa/ kvitteniä koskeva kohta. Olen itse lukenut aiheesta vain saksaksi, ja täällä tätä pensasta johdonmukaisesti kutsutaan sitruunaksi, niinpä en tullut ajatelleeksi, että tarvitsisin suomennokseeni lajitarkistuksen. Kiitos korjauksesta Minervalle!

Lisää kommenttisi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä* merkityt kentät tulee täyttää.

Kommentit

  • Minerva, 3 vuotta sitten

    Mielenkiintoista seurata viljelyksiäsi! 🙂 Tuo ”pohjoinen sitruunapensas” pisti silmään – et kyllä mitään sitruunoita tule siitä saamaan, vaan tuo kasvi on japaninruusukvitteni, ruusukasvien heimoon kuuluva pensas, joka tekee kovia ja happamia keltaisia hedelmiä. Siemenet ovat myrkyllisiä, mutta hedelmälihasta voi tehdä vaikkapa marmeladia.

  • Minerva, 3 vuotta sitten

    https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Japaninruusukvitteni
    Kvittenillä ei ole mitään muuta yhteistä sitruunoiden kanssa kuin hedelmien väri ja hieman sitruunaa muistuttava muoto. Saksalainen nimi ei asiaa muuta, kvitteni ei kuulu sitruskasveihin. Mielenkiintoinen pensas joka tapauksessa, ja kukkien väri on erikoinen oranssipunainen. Yleensä kvittenit vaativat pakkasen puraisun pehmitäkseen ennen kuin ovat käyttökelpoisia, sen verran kovia ja happamia ne ovat, mutta ehkä keskieurooppalaiset lajikkeet ovat makoisempia.

    • Varpu Tavi, 3 vuotta sitten

      Hyvä tietää, olen aiheesta lukenut vain saksaksi ja täällä se on johdonmukaisesti pohjoinen sitruuna. Minua ei haittaa, vaikka sitten tekisin saksaksi sitruunahyytelöä ja suomeksi kvittenihyytelöä. 🙂

  • Heikki Jokipii, 3 vuotta sitten

    Kukaan ei vo ikinäi saada minkään kasvin siemenmonopolia.

    Niinpä kukaan ei myöskään sellaista ole yrittänytkään. Ei Monsantokaan.