Alkuvoimaa luonnosta

Ajatuksia kokonaisvaltaisesta terveydestä.

HEIKKI AHOPELTO: Villikasveista ja kokin uskottavuusongelmista

Varpu Tavi, 4.5.2012, Ravitsemus & Ruoka

Muistan vielä hyvin, kuinka opin valmistamaan ruokaa. Olin koko siihenastisen elämäni, yli kaksikymmentä vuotta, saanut nauttia muiden ruuanlaittotaidoista ja totuttanut kaikki ympärilläni olevat ihmisetkin siihen ettäen osannut laittaa ruokaa lainkaan. Kunnes päätin, että siihen tulee muutos ja menin ravintolakouluun. Kun sitten tuli tilanteita, missä yllätin näitä ihmisiä ruuanvalmistustaidoillani, ruokailijoiden reaktio oli usein kovin yhteneväinen. Kaikki nimittäin esittivät kysymyksiä: Olethan varmasti keittänyt lihaa riittävän kauan? Pessyt salaatit huolellisesti? Ymmärtänyt, että kaiken ruuan kuuluu olla kypsää?

Tuo aika palaa mieleeni silloin tällöin. Varmimmin se palaa, kun ajattelen tarjota ruuaksi villikasveja. Huolimatta siitä, että olen saanut viimein vakuutetuksi lähipiirini ruuanvalmistustaidoistani, en ole saanut vakuutettua sitä siitä, että oikeasti voikukkia ja maitohorsmia voi syödä. Että iso osa pihojemme ja niittyjemme kasveista ovat meille hyvää ja terveellistä ravintoa, kunhan tiedämme niistä riittävästi ja tiedämme mitä syömme. Monet näistä villikasveista ovat monelle niin läheisiä ja rakkaita vihollisia, tai mystisiä pihan ”kaunistajia”, ettemme voi ajatellakaan syövämme niitä.

Yleisimmin näitä kasveja on opeteltu ja keskitytty poistamaan pihamaalta pysyvästi. Moni tärkeä tieto, villikasvien ominaisuuksista ja esiintymisestä (sekä niiden kitkemisestä) löytyykin monista puutarhan rikkakasvit -hakemistoista. Villivihanta on kuitenkin enemmän. Ne ovat hieno kiinnostuksen kohde niin ruuan kerääjälle kuin ruuan laittajalle. Villikasveissa on kasvisten tapaan (sekä raakana että kypsenneyttinä) syötäviä, sekä mausteyrttien tapaan käytettäviä. Villiyrteillä on myös lääkinnällisiä vaikutuksia.

Villiyrttien turvallisen käytön perussääntö on, että käytät vain niitä villikasveja, jotka tunnet ja joiden vaikutuksen tiedät. Sama toki pätee sieniin ja marjoihin. Muun muassa maitohorsma, joka sinällään on erittäin herkullinen, on joillekin ihmisille erittäin vaarallinen. Se saattaa aiheuttaa allergisen reaktion, joka tukkii hengitystiet. Myös esimerkiksi leskenlehden käyttämisellä ravintona ja nautintoaineena on pitkät perinteet, mutta leskenlehdelläkin sanotaan olevan runsaasti nautittuna vaikutusta syövän aiheuttajana, ja lisäksi sen sanotaan sisältävän maksalle haitallisia aineita. Leskenlehti on kuitenkin erittäin käyttökelpoinen raaka-aine. Käytetään siis kohtuudella.

Leskenlehteen voi esimerkiksi kääriä monenlaisia tuoreita herkkuja, ja syödä sellaisenaan, tai kevyesti kypsennettynä. Voit valmistaa herkullisen täytteen leskenlehtikääryleille yön yli suolatusta puolen kilon haukifileestä, kuusi minuuttia keitetystä ankanmunasta, kourallisesta suolaheinää ja pehmeäksi haudutetusta sipulista. Ja sitten kääri täyte leskenlehteen. Laita kääryleet voideltuun uuniastiaan, valele hunajalla maustetulla voisulalla ja paista hetki kuumassa uunissa, kunnes täyte lämpiää ja leskenlehdet pehmenevät. Uuniin lämpöä 225 °C ja aikaa noin 5-10 minuuttia. Tarjoile uusien perunoiden ja tuoreen salaatin kanssa.

 

Vieraskirjoittajana kokki ja lähiruokayrittäjä Heikki Ahopelto. Teksti on aiemmin julkaistu kirjassa Lähellä maata. Lähellä maata -kirjasta löydät tarinaa myös esimerkiksi nokkosesta, voikukasta sekä maahumalasta eli ketokännistä.

Kuva: Alfred Vogel poimii kasveja Sveitsin alpeilla.

 

Lisää kommenttisi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tähdellä* merkityt kentät tulee täyttää.