Tuo aika palaa mieleeni silloin tällöin. Varmimmin se palaa, kun ajattelen tarjota ruuaksi villikasveja. Huolimatta siitä, että olen saanut viimein vakuutetuksi lähipiirini ruuanvalmistustaidoistani, en ole saanut vakuutettua sitä siitä, että oikeasti voikukkia ja maitohorsmia voi syödä. Että iso osa pihojemme ja niittyjemme kasveista ovat meille hyvää ja terveellistä ravintoa, kunhan tiedämme niistä riittävästi ja tiedämme mitä syömme. Monet näistä villikasveista ovat monelle niin läheisiä ja rakkaita vihollisia, tai mystisiä pihan “kaunistajia”, ettemme voi ajatellakaan syövämme niitä.

Yleisimmin näitä kasveja on opeteltu ja keskitytty poistamaan pihamaalta pysyvästi. Moni tärkeä tieto, villikasvien ominaisuuksista ja esiintymisestä (sekä niiden kitkemisestä) löytyykin monista puutarhan rikkakasvit -hakemistoista. Villivihanta on kuitenkin enemmän. Ne ovat hieno kiinnostuksen kohde niin ruuan kerääjälle kuin ruuan laittajalle. Villikasveissa on kasvisten tapaan (sekä raakana että kypsenneyttinä) syötäviä, sekä mausteyrttien tapaan käytettäviä. Villiyrteillä on myös lääkinnällisiä vaikutuksia.

Villiyrttien turvallisen käytön perussääntö on, että käytät vain niitä villikasveja, jotka tunnet ja joiden vaikutuksen tiedät. Sama toki pätee sieniin ja marjoihin. Muun muassa maitohorsma, joka sinällään on erittäin herkullinen, on joillekin ihmisille erittäin vaarallinen. Se saattaa aiheuttaa allergisen reaktion, joka tukkii hengitystiet. Myös esimerkiksi leskenlehden käyttämisellä ravintona ja nautintoaineena on pitkät perinteet, mutta leskenlehdelläkin sanotaan olevan runsaasti nautittuna vaikutusta syövän aiheuttajana, ja lisäksi sen sanotaan sisältävän maksalle haitallisia aineita. Leskenlehti on kuitenkin erittäin käyttökelpoinen raaka-aine. Käytetään siis kohtuudella.

Leskenlehteen voi esimerkiksi kääriä monenlaisia tuoreita herkkuja, ja syödä sellaisenaan, tai kevyesti kypsennettynä. Voit valmistaa herkullisen täytteen leskenlehtikääryleille yön yli suolatusta puolen kilon haukifileestä, kuusi minuuttia keitetystä ankanmunasta, kourallisesta suolaheinää ja pehmeäksi haudutetusta sipulista. Ja sitten kääri täyte leskenlehteen. Laita kääryleet voideltuun uuniastiaan, valele hunajalla maustetulla voisulalla ja paista hetki kuumassa uunissa, kunnes täyte lämpiää ja leskenlehdet pehmenevät. Uuniin lämpöä 225 °C ja aikaa noin 5-10 minuuttia. Tarjoile uusien perunoiden ja tuoreen salaatin kanssa.

Vieraskirjoittajana kokki ja lähiruokayrittäjä Heikki Ahopelto. Teksti on aiemmin julkaistu kirjassa Lähellä maata. Lähellä maata -kirjasta löydät tarinaa myös esimerkiksi nokkosesta, voikukasta sekä maahumalasta eli ketokännistä.

Kuva: Alfred Vogel poimii kasveja Sveitsin alpeilla.

Luonnollinen ihonhoito lähtee liikkeelle sisältäpäin, sekä mielestä että ruumiista. Kehossasi on kuusi sisäelintä, jotka aivan erityisesti vastaavat terveestä ihosta: maksa, munuaiset, lisämunuaiset, kilpirauhanen, paksusuoli ja ohutsuoli. Maksan ja munuaisten toimintaa helpotat rajoittamalla särkylääkkeiden ja antibioottien käyttöä, silloin kun ne eivät ole aivan välttämättömiä, ja karttamalla mahdollisuuksien mukaan ympäristökemikaaleja. Kokonaan niitä ei voi välttää, mutta elimistöä kuormittavaa kokonaismäärää voi vähentää esimerkiksi siirtymällä syömään mahdollisimman paljon luomuruokaa.
Hormonien tasapainoinen toiminta saa paitsi sinut myös ihosi hehkumaan terveyttä. Kuiva, hilseilevä ja roikkuva iho kertoo kilpirauhasen heikosta toiminnasta. Estrogeenin puute elimistössä saattaa näkyä ihon veltostumisena ja ryppyjen syntymisenä.
Iho reagoi herkästi myös mielialoihimme. Stressi aiheuttaa näppylöitä, kuten tunnettua. Olen nähnyt ihotautilääkärien arvion, että noin kolmannes iho-ongelmista on pohjimmiltaan psykosomaattisia. Oletettavasti toinen kolmannes syntyy elämäntavoista, joten jäljelle jää vain se perimän aiheuttama viimeinen kolmannes, joka meidän on ylitettävä elämäntavoilla ja huolellisella ihonhoidolla.

Mikä ihostasi puskee?

Elämäntapasi näkyvät ihosta, mikä lienee jo kaikille tuttu asia. Liika auringossa viihtyminen, tupakka, liika alkoholi, liika sokeri ja tärkkelys sekä liikunnan puute saavat aikaan ryppyisiä, turvonneita ja harmahtavankeltaisia kasvoja. Myös liian alhainen painoindeksi vanhentaa ihoa.
Sinä siis päätät itse, mitä ihostasi ulos puskee!
Ihosta saattaa tunkea ulos liika eläinrasva, sen huomaa sameana ihonvärinä. Jos ihostasi puskee ilmoille sokeri, se näkyy säkkimäisinä, roikkuvina piirteinä. Tiede ei tätä ole todistanut, kunhan kerron, mitä silmäni ja intuitioni ovat minulle ilmaisseet.
Oliiviöljy ja kookosöljy saavat ihon hehkumaan. Kaikkein huonoin vaihtoehto on rasvaton tai liian vähärasvainen ruokavalio, joka näkyy hilsehtivänä ihona, jopa atopiana.
Sokeri on aina iholle myrkkyä, se on osallisena esimerkiksi aknen synnyssä. Mutta varsinkin menopaussin jälkeen sokeri on supermyrkky iholle. Ihon aineenvaihdunnan hidastuessa iän myötä ihoon kertyy glykaation lopputuotetta. Glykaatiolla tarkoitetaan biologista reaktiota, jossa sokeri ja valkuaisaineet ikään kuin kiehuvat ruskeaksi aineeksi kudoksissa. Glykaatioprosessi johtaa ennenaikaisen vanhenemisen ilmiöihin. Runsas sokerinsyönti näkyy iän myötä elottomana, säkkimäisenä ja kellertävänä ihona.

Säteilyä ja aurinkoa

Säteilevän ja kirkkaan ihon saat syömällä runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä, juomalla paljon puhdasta vettä, ulkoilemalla happirikkaassa ilmassa ja pitämällä pieniä elimistön ”puhdistuskuureja” pari kolme kertaa vuodessa. Säännöllinen Molkosan-veden juominen virkistää paitsi aineenvaihduntaa myös kirkastaa ihoa. Itse käytän Molkosania sekä sisäisesti että ulkoisesti.

Ihosi tarvitsee valkuaisaineita, joten syö niitä riittävästi. Muista myös, että tehokkain ihon rasvaus tapahtuu sisältäpäin: syö riittävästi luonnollisia rasvoja, erityisen hyviä iholle ovat jo mainitut neitsytpuristettu oliivi- ja luomukookosöljy.
Yrteistä hyväksi iholle ovat kurkkuyrtti, rohtoraunioyrtti, selja, kamomilla, peltokorte, sitruunamelissa, rosmariini, puna-apila, ukontulikukka, laventeli sekä poimulehti. Yrttejä voi käyttää teenä tai uutteina, sisäisesti ja ulkoisesti. Muita ihon ystäviä ovat tumma suklaa ja luomukaakao sekä vihreä tee.
A-vitamiini ja sen esiaste beetakaroteeni auttavat pitämään ihon joustavana ja vauhdittavat kollageenintuotantoa, mikä ehkäisee ryppyjä. Beetakaroteenia saat porkkanoista ja  porkkanamehusta.
Aurinkoallergian ennaltaehkäisyssä auttaa kalsiumkuuri. Kalsiumia saat parhaiten juustoista, mutta sitä on runsaasti myös kuorimattomissa seesaminsiemenissä, nokkosessa ja kuivatussa ruusunmarjassa sekä kuivatussa basilikassa.
Jos ihosi jo on saanut liikaa aurinkoa, hyvä konsti on kaataa kylmää teetä palaneeseen kohtaan. Teen tanniinit rauhoittavat ihoa ja myös auttavat vähentämään auringon syöpää aiheuttavia vaikutuksia.

Hiusvärit ovat kosmetiikan voimakkaimpia kemikaaleja ja aiheuttavat pahojakin allergisia reaktioita. Tuotteiden myyntinimikkeet ovat epäselviä ja hiusvärimainonta villiä – jopa kuluttajan turvallisuutta riskeeraavaa. Hiusväriopas on laadittu vastapainoksi mainonnalle, jossa tuotteiden haitallisten aineiden vaikutuksia vähätellään, aineiden olemassaolo piilotetaan tai kuluttajaa hämätään viherpesulla. Tiedä, mitä päähäsi laitat, millaisia riskejä värjäykseen liittyy ja miten riskejä voi pienentää.  Kirjoitus on lyhennelmä Kemikaalikimara-kirjan tekstistä pienin täydennyksin. Tämän kirjoituksen lopussa on suuntaa-antava lista hiusvärisarjoista. Lista kertoo, sisältääkö tuotemerkki superherkistäjiä.

Kestovärit ja kevytvärit

Kestovärjäyksessä hiuksen pinta eli hiuskalvo avataan ja väriaine tunkeutuu hiuksen sisään, jossa se reagoi vetyperoksidin avulla varsinaiseksi väriksi. Kestovärejä kutsutaan myös hapetusväriaineiksi tai peroksidiväreiksi. Niitä käytettäessä sekoitetaan aluksi keskenään kaksi komponenttia, emäksinen väriaineseos ja peroksidiseos. Kestovärit jäävät pysyvästi hiuksiin, mutta juurikasvun takia värjäys joudutaan uusimaan noin kuuden viikon välein.
Kevytväreissä on samat komponentit, mutta hapetetta on vähemmän. Väri tunkeutuu hiuksessa hieman pintaa syvemmälle ja kestää 5–20 pesua. Herkistävyyden kannalta ei ole olennaista, onko kyseessä kevytväri vai kestoväri, vaan se mitä aineita tuote sisältää.

Hiusvärit aiheuttavat ihoärsytystä ja allergiaa ja jossain määrin tunkeutuvat ihon läpi elimistöön.  Herkistyminen hiusvärille ilmenee usein yllätyksenä, pienellä viiveellä joko uuden tai jo vuosia käytetyn tuotteen kanssa. Värjäyksen jälkeen päänahka alkaa kutista ja turvota. Turvotus voi olla niin paha, että silmät muurautuvat umpeen. Vaikeissa tapauksissa voi tulla hengitysvaikeuksia ja jopa rytmihäiriöitä. Todennäköisyys allergiselle reaktiolle on pieni, jos sitä vertaa värjäysten määrään. Joku voi värjätä hiuksiaan vuosikausia ongelmitta, toisaalta vakavavia reaktoita on tapahtunut teini-ikäisillekin.

Allergiariskin aiheuttavat aineet

Kesto- ja kevytvärien suurimmat haitat liittyvät allergioihin. INCI-lista on pakkauksessa oleva luettelo tuotteen sisältämistä ainesosista. INCI-listat ovat hankalia tulkittavia. Jos haluaa selvittää hiusvärin mahdollista herkistävyyttä, kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin aineisiin:
p-Phenylenediamine
Toluene-2,5-Diamine
2-Nitro-p-Phenylenediamine
p-Aminophenol
m-Aminophenol
Resorcinol
PPD eli parafenyleenidiamiinilla on monia johdannaisia. Jos aineen nimestä löytyy tekstinpätkä phenylenediamine, kyseessä on PPD:n eli parafenyleenidiamiinin johdannainen – eli samaa pahamaineista sukua. Toluene- 2,5-diamine kuuluu myös PPD-sukuun, vaikka nimi kuulostaa erilaiselta.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että 80 % väreistä sisältää PPD:tä tai sen johdannaisia. Erittäin usein kaikki sävyt sisältävät jotain johdannaista, aina hunajanvaaleasta lähtien. Eri värisävyissä on erilainen koostumus. Jos haluaa varmuuden tietyn sävyn koostumuksesta, on pyydettävä joko maahantuojalta tai kampaamosta kyseisen värisävyn INCI-luettelo.

Hiusvärien käyttäjille suositellaan herkkyystestiä, jossa pieni määrä väriseosta levitetään iholle, esimerkiksi korvan taakse, ja annetaan seoksen vaikuttaa vähintään yön yli. Jos iho reagoi, värjäys kannattaa jättää väliin. Ennen värjäystä tehtävä testi on kiistanalainen asia. Testit itsessään saattavat altistaa allergioille, sillä ainetta pidetään iholla kauan – toisin kuin hiuksia värjättäessä. Lisäksi ohjeet testattavan aineen määrästä ovat epämääräisiä. Mikä esimerkiksi on suositeltava pieni määrä? Testi ei myöskään aina kerro totuutta. Negatiivinen testitulos ei takaa, ettei värjäyksestä saisi reaktiota.

Musta hennatatuointi

Musta henna sisältää herkistävää PPD:tä. Henkilöllä, jolla on tai on joskus ollut musta hennatatuointi, on muita suurempi riski saada ihoreaktio hiusväreistä kuin niillä, joilla tatuointeja ei ole. Reaktio voi tulla jopa vuosien kuluttua mustan hennatatuoinnin ottamisesta. Hiusten värjäämistä ei suositella henkilöille, jotka ovat ottaneet mustan hennatatuoinnin.

Suoravärit

Suoraväreissä on pigmenttiä, joka kiinnittyy ainoastaan hiuksen pinnalle suomukerroksen päälle. Suoravärien kesto on heikompi kuin kestoväreillä, joissa väri reagoi hiuksessa.  Värjäyksessä tarvitaan tosin happamia ja emäksisiä olosuhteita, jotka puolestaan rääkkäävät hiusta. Kyse ei kuitenkaan ole herkistymisestä. Suoravärit aiheuttavat allergioita ani harvoin.
Suoravärin valinnassa on oltava erityisen tarkka, sillä markkinoilla on esimerkiksi tuotteita joissa on ”parannettu koostumus”. Lisätyt aineet ovat samoja kuin herkistävissä kestoväreissä.

Kasvivärit

Oikeissa kasviväreissä ei ole synteettisiä värejä. Tunnetuin kasviväri on henna Lawsonia Inermis.  Hennalla saa aikaiseksi kuparinpunaisia sävyjä. Väriskaalaa saadaan laajemmaksi – ruskeammaksi ja tummemmaksi- käyttämällä myös muita kasvivärejä, kuten sennaa tai indigoa. Hennauutteen sisältämää väriainetta lawsone valmistetaan myös keinotekoisesti. Kasviperäiselle luonnonhennalle ei ole raportoitu allergioita, mutta synteettinen väriaine lawsone on aiheuttanut jonkin verran herkistymisiä. Kasvivärejä voidaan myös terästää synteettisillä väriaineilla. Musta henna on käytännössä PPD:tä sisältävää hiusväriä.

Vaalennus

Hiusten vaalennus ei ole värjäys, vaan käsittelyssä poistetaan hiusten luonnollinen sekä mahdollisesti lisätyt keinovärit. Vaalennusaine hajottaa pigmentit värittömiksi. Vaalennusaineet sisältävät aina persulfaatteja (persulfate, usein ammoniumpersulfate) sekä vetyperoksidia (hydrogen peroxide). Vaalennusaineet eivät herkistä, mutta ne voivat aiheuttaa ihoärsytystä sekä haurastuttaa hiusta.

Tumma vai vaalea?

Monesti ajatellaan virheellisesti, että värjäys tummemmaksi tai sävytys on turvallisempi vaihtoehto. Hiusten vaalennus peroksideilla rasittaa hiusta enemmän kuin hiusten värjääminen, joka antaa hiuksille kauniin kiillon. Hiusten kannalta vaalennus on rajumpi toimenpide kuin kesto- ja kevytvärjäys. Koko ihmisen terveyttä ajatellen asia on toisin päin, värjäys aiheuttaa riskin vakavalle allergiselle reaktiolle, vaalennus ei tätä tee.

Ammoniakki

Ammoniakki on pistävänhajuinen emäksinen aine. Ammoniakittomiksi mainostetuissa hiusväreissä on kuitenkin jotain muuta emäksistä ainetta, joka voi tuoksua vähemmän, mutta joka voi olla ärsyttävämpää kuin ammoniakki. Ilman emäksistä komponenttia värjäys ei onnistu, sillä hiuksen pinta täytyy avata emäksen avulla.

Vähennä värjäyksen riskejä

• Harkitse hiusten värjäyksen tarpeellisuutta.
• Mitä nuorempana aloittaa ja mitä useammin värjää, sen suuremmaksi kasvaa riski yliherkkyyksille. Alle 16-vuotialla ei suositella värjäystä lainkaan.
• Vältä voimakkaita tuotteita. Lähes kaikki kestovärit sisältävät herkistävää parafenyleenidiamiinia (PPD) tai sen johdannaisia, mutta myös muita herkistäviä ainesosia.
• Turvallisempia vaihtoehtoja ovat kasvivärit, suoravärit, vaalennukset – esimerkiksi raitoina.
• Jos olet allerginen jollekin aineelle, lue ainesosaluettelo. Älä koskaan värjää tuotteella, jolle olet joskus herkistynyt.
• Tarkista myös kasvivärien INCI:t, sillä tuotteita on voitu ”terästää” synteettisillä väreillä.
• Jos sinulla on ollut musta hennatatuointi, älä värjää hiuksiasi. Musta hennatatuointi herkistää PPD:lle, jota suurin osa hiusväreistä sisältää.
• Älä värjää hiuksia, jos hiuspohja on ärtynyt tai siinä on ihottumaa, jolloin riski herkistymiselle on suurempi kuin terveellä iholla.
• Tee tuotepakkauksen suosittelema testi, erityisesti, jos sinulla hiukankin syytä epäillä hiusväriallergiaa. Testi tosin voi lisätä herkistymisriskiä, eikä takaa, etteikö allergiaa voisi tulla.
• Noudata tuotepakkauksen ohjeita käsineiden käytöstä, värin vaikutusajasta ja hiuspohjan huuhtelusta värjäyksen jälkeen.
• Älä sekoita keskenään erilaisia hiusvärituotteita. Tuotteet saattavat reagoida odottamattomalla tavalla.
• Älä käytä hiusvärejä kulmakarvojen tai silmäripsien värjäämiseen.
• Älä värjää hiuksiasi juuri ennen matkaa tai tärkeää tapahtumaa. Mahdollinen allerginen reaktio voi pilata lomasi tai juhlasi.

Varo viherpesua

Hiusvärien mainonnassa viherpesu on hyvin yleistä. Mainonnassa keskitytään tuotteen luonnollisiin ainesosiin ja häivytetään herkistävien aineiden olemassaolo. Tähän luetteloon on koottu tietoa siitä, sisältävätkö eri hiusvärisarjat edellä mainittuja synteettisiä herkistäjiä. Listan tietoja kartutetaan vähitellen ja sinäkin voit osallistua sen täydentämiseen.

Vastuuvapauslauseke:
Lista ei ole täydellinen ja perustuu tietoon, joka on ollut kirjoitushetkellä.  Informaatio koskee koko tuotesarjaa, ei yksittäisiä värisävyjä. Jos tuote puuttuu listalta, se ei tarkoita, ettei
tuote voisi sisältää herkistäjiä. Valmistajat voivat myös muuttaa tuotteiden koostumuksia. En siten vastaa tällä sivulla olevien tuotetietojen oikeellisuudesta, vaan tuotetiedot ovat suuntaa antavia. Hiusvärin ainesosaluettelo INCI on aina tarkistettava mahdollisella värjäyshetkellä.

Kestovärit

Cameleo, Permanent Hair Color Cream
sisältää PPD:tä tai sen johdannaisia
sisältää aminofenoleita
sisältää resorsinolijohdannaisia
Garnier, Color Naturals
sisältää PPD:tä tai sen johdannaisia
sisältää aminofenoleita
sisältää resorsinolijohdannaisia
Garnier Nutrisse Mousse
sisältää PPD:tä tai sen johdannaisia
sisältää aminofenoleita
sisältää resorsinolijohdannaisia
Herbatint
sisältää PPD:tä tai sen johdannaisia
sisältää aminofenoleita
sisältää resorsinolijohdannaisia
L’oréal, Excellence Creme
sisältää toluene-2,5-diamine
sisältää aminofenoleita
sisältää resorsinolia
L’oréal, Inoa
sisältää toluene-2,5-diamine
sisältää aminofenoleita
sisältää resorsinolia
L’oréal Paris Féria Preference
sisältää aminofenoleita
sisältää resorsinolia
Naturigin
sisältää PPD:tä tai sen johdannaisia
sisältää aminofenoleita
sisältää resorsinolia
Organic Colour Systems OCS
sisältää PPD:tä tai sen johdannaisia
Sim Sensido
sisältää PPD:tä tai sen johdannaisia
sisältää aminofenoleita
sisältää resorsinolia tai sen johdannaisia
Tints of Nature Permanet Colours
sisältää PPD:tä tai sen johdannaisia
(Tints of Nature Semi-Permanent Hair Colours on koostumukseltaan miedompi tuotesarja, ei ole kestoväri. Tarkista erikseen)

Kevytvärit, värisampoot

Vegetal  (semi permanent)
sisältää resorsinolia
Schwarzkopf, Palette, Tone Creme (kestää noin 24 pesua)
sisältää toluene-2,5-diamine
sisältää aminofenoleita
sisältää resorsinolia ja sen johdannaisia
Tints of Nature Semi-Permant Hair Colours
sisältää nettisivujen mukaan väriaineena pigmenttejä, tarkista tuote silti erikseen.

Kuva 1: Flickr SashaW, Creative Commons-lisenssi

Kuva 2:  Flickr, CynElena, Creative Commons-lisenssi

Vieraskirjoittajana kemiantekniikan DI, tietokirjailija ja blogisti  Anja Nystén.

Kirjoitus on aiemmin julkaistu täällä

“Olen sitä mieltä, että terveys ja jopa elämän pituus riippuu suuresti maksasta. Viisas pyrkii ehkäisemään sairaudet jo ennalta hoitamalla tätä elintä ja sen läheisimpiä työkumppaneita, sappea ja haimaa niin, etteivät ne sairastu. Ennaltaehkäisy on parasta sairauksien hoitoa. Maksan hoitaminen on hyväksi kaikille, niin terveille kuin sairaillekin. Mielestäni kaikkien ns. Elintasosairauksien hoitoon kuuluu myös maksan hoito. Maksan toiminnasta huolehtiminen onkin tärkeämpää kuin kaikki muu terveydenhoito yhteensä.”
Alfred Vogel

Keväisin naistenlehdet täyttyvät paitsi rantakuntoon-jutuista myös erilaisista detoxkuurisuosituksista. “Detox” on termi, joka voi pitää sisällään melkein mitä tahansa ihan täydestä humpuukista asialliseen ja järkevään terveyskuuriin. Sanomattakin lienee selvää, että Vogelin Detox kuuluu näihin jälkimmäisiin! Olin mukana sitä laatimassa, joten tietysti uskon sen tehoon. Vogelin Detox-kuurin tarkoituksena on helpottaa maksan toimintaa vähentämällä sen päivittäistä kemikaalikuormaa ja tukemalla sen toimintaa erilaisilla yrttivalmisteilla ja täysiarvoisella ruoalla.

Maksahäiriöiden oireita ovat Alfred Vogelin mukaan ylensyönyt ja tukala olo aivan normaalin kokoisen aterian jälkeen, epämääräiset maha- ja suolistovaivat, kuvotus, suolistokäyminen ja ulosteen värin, koostumuksen ja hajun muuttuminen sekä mielialojen vaihtelu, happamuus ja ärtyneisyys. Jos huomaat tämmöisten oireiden lisääntyneen viime aikoina, kannattaa käydä lääkärissä ja tutkituttaa maksa-arvonsa. Mutta vaikket oireilisi millään tavoin, teet maksallesi palveluksen helpottamalla sen työtä kausittain.

Perinteisessä kiinalaisessa lääketiteessä maksan tärkeimpänä tehtävänä on  elämänenergian, Qin, tasaisesta virtauksesta huolehtiminen. Qin vapaa kierto on hyvin merkittävä terveystekijä: jos Qi ei virtaa tasaisesti, ihmisellä ilmenee heikoissa kohdissaan vaivoja. Maksan energian salpautuminen on Denis Vinokurin mielestä tänä päivänä kiinalaisen lääketieteen vastaanotolla useimmiten esiintyvä häiriötila. Hänen mukaansa runsas rasvojen käyttö, ylensyöminen ja vihreiden kasvisten jättäminen pois ruokavaliosta heikentävät maksan toimintaa. Maksan Qi pidetään tasaisena liikunnan avulla. Denis Vinokur kirjoittaa runollisesti maksasta:“Kun maksan energia saa kulkea ja kasvaa, voi ihminen ilmaista vapaasti luovuuttansa. Ihminen voi puolustaa paikkaansa maailmassa ja ohjata elämäänsä kohti päämääränsä.”

Maksa on elimistön puhtaanapitolaitos. Sen työtä voit helpottaa syömällä mahdollisimman paljon luomua, vaihtamalla kahvin bambujuomaan, välttämällä särky- ja muiden reseptivapaiden lääkkeiden syömistä mikäli suinkin mahdollista, pitämällä nenänvalkaisujaksoja ja suosimalla yrttejä ruoanlaitossa.

Kasvitieteen professori Sinikka Piippo kertoo kirjassaan, että maustekasvien antioksidanttisuus suojelee maksaa myrkyiltä. Mausteet stimuloivat tiettyjä antioksidanttisia yhdisteitä ja entsyymejä, jotka estävät DNA- ja muiden solurakenteiden tuhoa tai tekevät maksamyrkkyjä vaarattomiksi. Maksamausteita ovat erityisesti mustapippuri, selleri, muskotti, pippuri, anis ja persilja.

Kansainvälisesti tunnettu yrttiparantamisen asiantuntija Jame A. Duke suosittelee tehokkaimmaksi maksayrtiksi maarianohdaketta. Hänen mukaansa sillä voi hoitaa kaikkia maksavaivoja hepatiitista kirroosiin. Myös porkkana ja voikukka ovat Dukenkin mielestä hyväksi maksasairaalle.

Hippokrateen lääketieteen mukaan viljanversoista (joista parhaiten on tutkittu vehnän-, alkuvehnä kamutin, ohran ja kauranversoja) puristettu mehu tukee maksan toimintaa myrkkyjen poistamisessa.  Vogelin Avena sativa -kauranversouutteella on siten paitsi mieltä rauhoittava myös maksaa tukeva vaikutus.

Miehelläni on todettu ei-alkoholiperäisistä, perinnöllisistä syistä johtuvat kohonneet maksa-arvot. Olen parin vuoden ajan hoitanut häntä porkkanamehulla sekä latva-artisokkauute Cynaralla ja maarianohdaketta sisältävällä Antitoxilla vuorotellen. Pitäen välillä taukoja. Vastikään hän kävi tutkimuksissa ja hänen maksa-arvonsa olivat täysin normaalit. Itse otan Antitox-kuurin kerran pari vuodessa viettäessäni tipatonta kuukautta.

Jos haluat tietää lisää:
James A. Duke: The Green Pharmacy (St. Martin’s Paperbacks 1997)
Martina Friedinger: Hippokrates Nahrung – Die Lebenskraft in Gräsern, algen und Keimen (Steyr 2010)
Sinikka Piippo: Elinvoimaa mausteista (Minerva 2011)
Denis Vinokur: Terveyden kiinalainen käsikirja (Gummerus 2009)
A. Vogel: Maksa ja terveys (A. Vogel Oy 2008)

On yksilöllistä missä koossa nainen tuntee itsensä onnellisimmaksi ja monelle normaalipainoiselle naiselle muutaman kilon laihdutuksesta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Tämän jutun edetessä selvitän miksi. Käyn läpi muutamia syömishäiriöiden hoidon parissa havaitsemiani ilmiöitä sekä esittelen perusteluja naisten kauneuden monimuotoisuuden vaalimiselle. Vaihtelun vuoksi olen valinnut jutun yhteyteen ainoastaan plus-koon malleja. Voit pohtia lukemisen yhteydessä miltä naisista tuntuisi katsoa itseään peilistä, jos lehtien sivut ja mainokset toisivat enemmän esille myös tällaisia kauneusihanteita.

Irtaudu yksipuolisten ihanteiden haarniskasta
Jokaisella naisella on luonnollinen kokoskaalansa, jonka puitteisiin kehon muodot asettuvat elintapojen ollessa kunnossa. Ihannepainossa on reipas vaihteluväli, sillä genetiikka ja erilaiset elämänvaiheet, kuten murrosikä, raskaus, imetys, urheilu-ura tai ikääntyminen muokkaavat väistämättä kehonkoostumusta eri suuntiin. Tämän luonnollisen ilmiön hyväksyminen auttaa säilyttämään terveen kunnioituksen omaa vartaloa kohtaan sekä näkyy suhtautumisessa myös muiden naisten ulkoisiin ominaisuuksiin.

Anna itsellesi ja lapsillesi lahjaksi terve kehonkuva
On täysin normaalia, että hoikan tytön paino nousee teini-iän kasvupyrähdyksen yhteydessä. Ylipainon kehittymiseen on tietenkin erittäin hyvä puuttua ajoissa, mutta normaalin painoindeksin rimaa hipoen ylittävälle neidolle ei kannata todeta, että painoa voisi hiukan pudottaa. Muutaman kilon laihdutusprojektista voi lähteä liikkeelle prosessi, joka johtaa pahimmillaan syömishäiriöön. Tästä johtuen terveydenhoitajilta ja vanhemmilta vaaditaan taitoa käsitellä herkkää aihetta rakentavasti. Nuori ei tarvitse kalori- ja painotaulukoita, vaan innostavia aineksia hyvinvoinnin sekä vahvan itsetunnon rakentamiseen.

On hyvä kiinnittää huomiota myös siihen, että vanhemmilta saamansa kohtelun ohella lapset rakentavat kehonkuvaansa ja syömiseen liittyviä asenteitaan mallioppimisen kautta. Väheksyessäsi kehoasi, arvostellessasi muiden ulkonäköä sekä liittäessäsi syömiseen syyllisyyttä opetat lapsellesi samanlaista suhtautumismallia. Korjaamalla omaa puhetyyliäsi, voit tarjota jälkikasvullesi painavan taakan sijaan nykymaailmassa tarpeellisen supervoiman – vahvuuden olla oma terve ja upea itsensä.

Solmi rauhansopimus kehosi kanssa
Pitkällä tähtäimellä liha ei tottele itsekuria, joten loputon taistelu omaa luontaista painoa vastaan on hävitty. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö pysyvä painonpudotus voisi onnistua silloin, kun siihen on terveydellisistä syistä tarvetta. Taktiikka jolla tuloksiin päästään, on kuitenkin aivan jokin muu kuin laihdutuskuuri.

Terve keho ja tasapainoiden mieli aiheuttavat kaupanpäällisinä ylimääräisen painon karisemista, joten kannustaisin suuntaamaan fokuksen ensisijaisesti kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen. Tässä välissä on tähdennettävä, että hyvinvointi ei edustä meistä kaikille samoja asioita. Muutokset saavat aina voimansa ihmiselle itselleen tärkeimmistä arvoista, jotka voivat vaihdella hyvin suuresti yksilöiden välillä. Niinpä siinä missä joku haluaa elää mahdollisimman pitkään ja noudattaa kurinalaisia elintapoja, lukee toisen huoneentaulussa: “live fast, die young” ja näillä mennään niin pitkään kuin mahdollista. Joissain tapauksissa suunnitelmista poiketen satakin vuotta. Tämän kaiken ohella se missä lukemissa paino seilaa, on pieni sivuseikka. Tai ainakin se saisi olla.

Kauneutta ja hyvää oloa ilman kiloja ja kaloreita
Maailmassa joka on täynnä epämääräistä ahdistusta ja hallitsemattomia ilmiöitä, korostuu ihmiselle ominainen tarve saavuttaa kontrollin tunne – keinolla millä hyvänsä. Kun pirstaloituneiden ihanteiden ja ideologioiden ristitulessa voi suunnata huomion edes johonkin mitattavaan asiaan, tuntuu hetkittäin vähän helpommalta. Ihmisiä voi luokitella ja omaa sekä muiden arvoa mitata edes jollain tapaa. Kaaos selkiytyy, kuri mahdollistuu. Kyseessä on kuitenkin vain harha, sillä luonnollinen kauneus ja hyvä olo pakenevat kaikenlaisia numeerisia tai ulkoapäin saneltuja luokituksia. Tämän havainnollistamiseksi kehotan hetken aikaa miettimään mitä tapahtuisi, jos heräisimme huomenna ja…
Kaikki vaa’at ja kehonkoostumusta mittaavat laitteet olisivat kadonneet.
Kukaan ei laskisi enää kaloreja.
Jokainen söisi silloin kun on nälkä ja lopettaisi syömisen silloin kun olo on kylläinen.
Ihmiset osaisivat käsitellä tunteitaan syömistä tehokkaammilla tavoilla.
Arkiaterioilla olisi tarjolla runsaasti maukkaita kasviksia, riittävästi kalaa, lihaa, papuja, pähkinöitä ja tarpeen mukaan juureksia, laadukkaita viljatuotteita, marjoja ja hedelmiä.
Ihan mitä vain voisi syödä hyvällä omalla tunnolla, omaa kehoa kuunnellen.
Jokainen toteuttaisi sellaisia elintapoja, joiden avulla olo on paras mahdollinen – sekä henkisesti että fyysisesti.
Lehtien, elokuvien ja mainosten tarjoamat naisihanteet olisivat muitakin kuin alipainoisia kaunokaisia.

Vieraskirjoittajana psykologi ja ravintovalmentaja Hanna Markuksela.

Kuvalähteet:

http://xaxor.com/images/other/111111/fat_model_05.jpg

http://cdn.thegloss.com/files/2010/12/crystal-before.jpg

Kirjoitus on alunperin julkaistu Highway to health -blogissa

______________________________________

Hanna Markukselan ja Varpu Tavin vetämää projektia Aidon kauneuden metsästäjät voit seurata täällä

Vielä kerran karppaamisesta: kymmenen kysymystä ja vastausta.

1. Onko karppaaminen ihmisen alkuperäinen ruokavalio?

Ei ole.

Ihmiseläin on menestynyt eläinkunnan hierarkiassa siksi, että sen elimistö on kaikkialla sopeutunut syömään monipuolista lähiruokaa vuodenaikojen mukaan. Se ruoka on saattanut olla vähähiilihydraattista, runsashiilihydraattista tai siltä väliltä. Luolamiesten ja metsästäjä-keräilijöitten ruokavalio oli myös suolaton ja vähärasvainen. Vaikka eläimistä syötiinkiin myös kaikki rasvaiset osat, lisättyä rasvaa ei käytetty, joten ruokavalion kokonaisuus oli melko vähärasvainen. Ravintoantropologi S. Boyd Eatonin mukaan edes traditionaalinen eskimodieetti ei ollut yhtä runsasrasvainen kuin nykyamerikkalaisten ruokavalio.

2. Onko tärkeää laskea hiilihydraattien määrä alle tietyn grammarajan?

Ei ole.

Hiilihydraattirajoituksen idea ei ole laskea hiilihydraattimäärää alle jonkin tietyn grammarajan, vaan asettaa tärkkelyksen (siis leivän, perunan, riisin, pastan jne,) määrä elimistön sietämälle ja aktiivisuustason vaatimalle tasolle. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että 50-vuotias 120-kiloinen kakkostypin diabeetikko, joka on sohvaperuna, sietää ja tarvitsee vähemmän sokerienergiaa kuin 18-vuotias, hoikka ja säännöllisesti treenaava ihminen.

3. Onko vain kaksi tapaa karpata: oikea ja väärä?

Ei ole.

Vaikka intomielisimmät karpit näin väittävät, tämä on pötypuhetta. Kaikkein viisainta on valita oma hiilihydraattitietoinen linja sen mukaan mikä on terveydentilasi, mikä aktiivisuustasosi ja minkälaiset ovat elämäntapasi ja psykologiset mieltymyksesi. Ensimmäisessa kirjassani (Salmenkaita-Tavi: Laihdu ilman nälkää) esittelin yli 20 (kolmannessa painoksessa 13) hiilihydraattitietoista ruokavaliota. Eivätkä siinä todellakaan olleet kaikki vielä mukana.

4. Mikä on karppaamisen perimmäinen idea?

Vaikka julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa olleista kohujutuista niin voisi päätellä, karppaamisen perusidea ei ole demonisoida hiilihydraatteja paholaisen keksinnöiksi. Perusidea on rajoittaa nopeasti sokeristuvia ruoka-aineita elämäntilanteen mukaan. Edes samalle ihmiselle ei aina ja jokaisessa elämäntilanteessa paras vaihtoehto ole sama. Toisin sanoen yhdessä elämänvaiheessa saattaa tarvita tiukempaa rajoitusta (esimerkiksi tiukimmassa laihdutusvaiheessa) ja toisessa elämänvaiheessa kokonaisterveydellesi paras vaihtoehto saattavat olla runsaammat hiilihydraatit.

5. Kenelle karppaaminen sopii?

Ylipainoisille, kakkostyypin diabeetikoille, atoopikoille, sohvaperunoille… Rentokarppaaminen sopii useimmille ihmisille.

6. Kenelle karppaaminen ei sovi?

Syömishäiriöisille, ja jo valmiiksi ruokaneuroottisille; hyperaktiivisille, joiden jo muutenkin on vaikea rauhoittua: rankkaa urheilulajia harrastaville tai aktiiviurheilijoille (lajista riippuen osa-aika-karppaaminen saattaa sopia).

7. Sopivatko urheilu ja karppaaminen yhteen?

Kyllä ja ei. Matalatehoinen urheilu, esimerkiksi tasatahtinen lenkkeily, onnistuu ihan hyvin vähilläkin hiilareilla. Rankka treenaaminen ja vähähiilihydraattinen ruokavalio sabotoivat toisiaan. Kaupunkitarinat rasvan voimin huippu-urheilevista ovat vain kaupunkitarinoita. Kun tutkii nettitarinoissa esiintyvien vhh-huippu-urheilijoitten todellisen ruokavalion kilpailukaudella, huomaa että kaikki syövät hiilihydraatteja. Esimerkiksi ruotsalainen triathlonisti Jonas Colting tankkaa vaalealla leivällä.

8. Mitä on fiksu karppaaminen pähkinänkuoressa?

Korvaa höttöhiilarit oliiviöljyllä ja pähkinöillä. Syö paljon kasviksia ja marjoja, kohtuullisesti hedelmiä ja täysjyvää (mikäli se sinulle sopii). Käytä luonnollisia rasvoja niiden luonnollisissa yhteyksissä (älä pihtaa, älä liioittele).

9. Pitäisikö kokeilla karppaamista?

Jos olet tyytyväinen olotilaasi ja ruokavalioosi jo nyt, miksi pitäisi korjata sellaista mikä ei ole rikki? Mutta jos olet kroonisesti väsynyt, podet energianpuutetta ja iltapäivänuokkumisia, saat makean ahmimiskohtauksia tms. kannattaa todellakin kokeilla!

10. Mistä saa parhaiten lisätietoa?

Aloita kirjastosta. Lainaa pino erilaisia kirjoja aihepiiristä. Tutustu niihin ja mieti, kenen kirjoittajan lähestymistapa tuntuu sinusta järkevältä ja todenmukaiselta. Sen jälkeen voit vaikka ostaa jonkin kirjan omaksesi ja lukea sitä useampaan kertaan.

Netistä löytyy sekä hyvää että huonoa tietoa aiheesta. Kannattaa pitää mieli avoimena mutta pää kylmänä nettikeskusteluja surfatessa. Perinteiset terveen järjen ohjeet pätevät tässäkin: 1. Jos jokin väite kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se tavallisesti ei ole. 2. Jos nettikirjoittaja nostaa itsensä erehtymättömän gurun rooliin ja vaatii hännystelyä ja samanmielisyyttä, kierrä kaukaa. Todellisen asiantuntijan tunnistat siitä, että hän perustelee väitteensä asiallisesti ja kykenee keskustelemaan aiheesta eri näkökulmista.

Ja jos joku väittää, että hänen ruokavalionsa on paras mahdollinen kaikille maailman ihmisille, se joku on hurahtanut, kierrä kaukaa.

Haluatko säteilevän ihon ja erottuvan vyötärön – vai aknen, säkkeinä roikkuvat posket ja michelinukkovartalon?  …. Tyhmä kysymyskö? No, miksi sitten syöt vielä sokeria ja valkoisia vehnäjauhoja?

Sellaista tautia kuin sokeritulehdus ei koululääketiede tunne, koska keksin sanan tänä aamuna. Mutta sellainen tauti voisi aivan hyvin olla olemassa: sokeri ja valkaistut jauhot ovat vain tyhjiä kaloreita, jotka aineenvaihdunnassa palaessaan syövät elimistön tärkeitä hivenaine- ja antioksidanttivarastoja. Sokeri sinänsä on voimakkaastti kudosärsytystä ja tulehdusta aiheuttava aine. Koska nykyään lähes kaikkien kroonisten sairauksien perussyynä pidetään tulehdusta, kyseessä ei ole mikään vähäpätöinen terveystekijä.

Sokeri on nautintoaine, ja muiden nautintoaineiden tapaan se on myrkkyä, kun sitä nautitaan liian paljon ja liian usein. Vielä 1700-luvulla sokeria myytiin vain apteekeissa. Sinne se joutaisi nykyisinkin.

Virallisissa ravitsemussuosituksissa sokerin päivittäinen saantimäärä rajataan 10%:iin kaikesta saadusta  kalorimäärästä. Minusta se on aivan liikaa, kun kysymyksessä on lisätty- ja piilosokeri eikä mukaan suinkaan lasketa esimerkiksi hedelmien luonnostaan sisältämää sokeria. Hyvin monella aikuisella karkkipäivä on joka päivä. Sen lisäksi harva ihminen osaa lukea tuoteselosteet ja ymmärtää, mistä kaikista ruoka-aineista piilosokeria kertyy. Sokeria me emme saa pelkästään kidesokerista. Nykyisin enää tuskin kukaan lisää kahviinsa tai teehensä sokeria. Sen sijaan saamme sokeria makeisista, leivonnaisista, virvoitus- ja energiajuomista, alkoholista sekä erilaisista ”kevyt”tuotteista, joihin rasvan sijaan on maun antajaksi lisätty sokeria. Sokeria on lisätty sellaisiinkin elintarvikkeisiin, joissa sitä ei lainkaan epäilisi olevan: rasvattomiin kinkkuleikkeisiin, sinappiin, salaattikastikkeisiin, sitruunapippuriin…

Meidän ruokakulttuurimme sokeristuu kovaa vauhtia. Ruotsissa ja Amerikassa ollaan pidemmällä, mutta tarmokkaasti me suomalaiset kirimme perässä. Syömme bulkkitärkkelystä ja bulkkimakeaa sellaisia määriä, että makuaistimme alkaa turtua. Emme enää aisti hienovaraisempaa makeaa. Vai miksi muuten mustikkakeittoon pitäisi lisätä sokeria? Mustikathan ovat marjoista makeimpia?

On lukemattomia terveydellisiä syitä rajoittaa sokerin syömistä. Liiallinen sokerin syönti on hammaskarieksen lisäksi yhdistetty esimerkiksi ihottumiin, hiivainfektioihin, sappikiviin, ruoka-aineallergioihin, nestepöhöön ja ummetukseen.

Erityisen haitallisia sokeri ja valkoiset vehnäjauhot ovat iholle. Ne pahentavat aknea, ja tekevät keski-ikäisten ihmisten ihon säkkimäiseksi. Sokeri- ja vehnäsäkit roikkuvat monien silmien ympärillä ja poskissa.

 ”Tie terveelliseen ravitsemukseen on yksinkertainen: on palattava luonnonmukaiseen ruokavalioon.”
Alfred Vogel

Nykyisin, kun kaikesta syömisestä on tehtävä trendi tai -ismi, puhutaan myös wholefood-trendistä. Tällä tarkoitetaan yksinkertaisesti paluuta takaisin juurille. Alfred Vogel puhui “täysiarvoisen ruoan” puolesta. Hänen ajatuksensa kumpuavat saksalaisessa kulttuuripiirissä jo viime vuosisadan alkupuolelta lähtien vaikuttaneesta Vollwerternährung-suuntauksesta, jossa ruokavalio perustetaan luomukasviksille, kokojyvävehnälle ja osittaiselle raakaravinnolle.

Ihmisiä ovat innostaneet myös erilaiset paleodieetit, joiden katsotaan edustavan kivikauden ihmisen tapaa syödä, siis aikaan ennen maanviljelystä. Paleogurut ovat laatineet dieettejä, joille yhteyistä on viljan ja maitotuotteiden karttaminen, mutta jokaisessa on omat painotuksensa ja sallitut poikkeamansa, ilmeisesti kunkin gurun omien mieltymysten mukaan. Arkeologien mukaan me emme varsinaisesti voi tietää, miten kivikauden ihmiset söivät, mutta siitä voidaan toki esittää valistuneita arvauksia. Paleodieettien ehdoton viljakielto asettuu outoon valoon, kun kuitenkin tiedetään että aina kun on ollut mahdollista, ihminen on syönyt myös villiviljaa, ja myös alkeellisia viljelystapoja on tunnettu ennen varsinaista maanviljelystä.

Viime aikoina suomalaisissa vähähiilihydraattisissa populaaritietokirjoissa on esitetty näkemys, että alunperin ihminen söi runsasrasvaisesti ja vähähiilihydraattisesti. Tutkimustietojen valossa tämä on parhaimmillaankin vain osatotuus. Löytyy sellaisia metsästäjä-keräilijäkulttuureita, joissa syötiin runsasrasvaisesti, mutta vastapainoksi myös lukuisia sellaisia, joissa syötiin juuri päinvastoin – ja lukuisia sellaisia, joissa syötiin siltä väliltä.

Koska koulutukseltani olen antropologi, minua on suuresti kiinnostanut kysymys, miten ihminen alunperin söi? Mikä voisi olla ihmisen terveyden, kauneuden ja toimintakyvyn kannalta ihanteellisin ruokavalio? Tämä pohdinta on ollut kantava teema uusimmassa kirjassani Maanantaisoturin dieetti.

Niin tutkimustietojen kuin käytännön havaintojenkin mukaan ihmiset ovat erilaisia siinä, minkälainen ruokavalio heille sopii. Heidät voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri ryhmään: niihin, joille sopii runsasrasvainen ruokavalio, niihin joille sopii runsashiilihydraattinen ja niihin, jotka ovat siltä väliltä.

Tämän lisäksi on olemassa lukemattomia erilaisia ruokakulttuureita ja -perinteitä. Puhumattakaan sitten jokaikisen yksilön oman terveydentilan, aktiivisuustason ja mieltymysten asettamista ehdoista ja toiveista. Miten ihmeessä olisi mahdollista löytää kaikille optimaalisin dieetti?

Tätä kysymystä pitkään pohdittuani oivalsin, että kysymystä on lähdetty tarkastelemaan väärästä näkökulmasta: ei ole alunperinkään tarpeen määritellä kaikille ihmisille sopivinta makroravinnejakautumaa, toisin sanoen sitä, minkä verran rasvaa, proteiinia ja hiilihydraatteja heidän ruokavaliossaan pitäisi olla.

Sen sijaan olennaista on palata syömään sellaista ruokaa, jota omalla asuinalueella perinteisesti on syöty: luonnonmukaista ja jalostamatonta lähiruokaa. Painotukset hiilihydraattien, rasvojen ja proteiinin saannissa pitää sitten tehdä yksilön omien tarpeiden ja mieltymysten mukaan.

Polttavin ongelma nykyruokavaliossamme eivät ole rasvat tai hiilarit, vaikka niin kuumentuneesta karppauskeskustelusta voisi kuvitellakin, vaan se, että saamme ruoastamme liian vähän ravinteita suhteissa suureen energiamäärään. Ravinneköyhyys ja liika energiansaanti yhdistyneenä sohvaperunan ja nettinörtin elämäntapaan ovat syy ylipainoepidemiaan ja elintasosairauksiin.

Konkreettisia keinoja ravinneköyhän ruuan laadun parantamiseen olen esittänyt kirjassani useampiakin, mutta tässä vinkkinä muutama:

Omatekoiset myslit
Tee sekoituksia omien mieltymystesi mukaan. Jos et syö viljaa, käytä pähkinöitä, siemeniä, maamantelia (pitäisi jo saada Ruohonjuuresta), kookoshiutaleita, marjoja jne. Jos syöt gluteenitonta viljaa, lisää tattari- ja hirssihiutaleita jne. Jos vilja sopii, käytä kauraa. Jos siedät hyvin fruktoosia, lisää kuivattuja luumuja, viikunoita, aprikooseja tai tuoretta hedelmää juuri ennen syömistä. Halutessasi makeuta kuivatulla stevialla. Voit myös käyttää Vogelin valmismysliä, mikäli siedät gluteenia ja laktoosia.

Voit myös tehdä itse myslipatukoita evääksi. Herkullisia tulee esimerkiksi, kun liottaa kuivattuja viikunoita ja aprikooseja kanelilla ja ruususuolalla maustetussa vedessä yön yli, ja paahtaa miedolla lämmöllä siemeniä ja pähkinöitä. Tehosekoittimella siemenet ja pähkinät rouheeksi, joukkoon kuivahedelmä-kanelivesi, sekä sideaineeksi kuitua (tattarirouhetta, kaurahiutaleita, maamantelia, kauraleseitä, fibrexiä, psylliumia tms.). Lopuksi juoksevaa neitsytkookosöljyä ruokalusikallinen pari. Mikäli et käytä mitään viljatuotetta, pelkällä maamantelilla tai psylliumilla patukoista tulee pehmeitä, lähinnä lusikoitavia.

Suolasekoitukset
Käytä Herbamare-yrttisuolaa tai tee omia sekoituksia yrteistä, meri- tai ruususuolasta, merilevästä, chilistä jne.

Mausteöljyt
Laita keraamisen tai ruskean (vihreän) lasipullon pohjalle maun mukaan chilipalko, valkosipulinvarren paloja tai erilaisia yrttejä jne.  Kaada päälle luomuoliiviöljyä, sulje korkki ja säilytä viileähkössä huoneenlämmössä valolta suojattuna.

Lisätietoja:

Varpu Tavi: Maanantaisoturin dieetti (Tammi 2012)

Lue myös:

 Grillailua ja chillailua – luonnonmukaisesti
Kauneushupsutuksia – kosmetiikkaa, jota voisit myös syödä

Kasvitieteilijä ja professori Sinikka Piippo on kirjoittanut mahtavan tietopaketin suomalaisista marjoista. Kirjassaan hän kertoo kaikista suomalaisista metsä- ja puutarhamarjoista niiden säilöntätavat, ravintosisällön, terveysvaikutukset sekä perinteiset kansanlääkintätavat.

Tunnetko esimerkiksi marjasinikuusaman, ruohokanukan, ruostehappomarjan, ruusukvittenin tai saskatoonin? Tiesitkö, että karviaisissa on runsaasti A-vitamiinia ja että ne ovat monipuolinen antioksidanttiaktiivisuutta lisäävien fenolien lähde?

Sen, että orapihlaja laajentaa verisuonia ja alentaa verenpainetta tiesi aikoinaan Alfred Vogel. Piipon mukaan orapihlajalla on suoraa edullista vaikutusta sydämeen, se vahvistaa sydänlihasta ja verisuonia, estää valtimonrasvoittumista, lisää sydämen supistusvoimaa ja säätelee sydämen rytmiä ja estää epärytmisyyttä esimerkiksi stressissä. Orapihlaja lisää sydämen hapenpuutteen sietokykyä, parantaa sekä aivojen verenkiertoa että ääreisverenkiertoa, minkä vuoksi monet urheilijat käyttävät orapihlajavalmistetta treeniensä tehostamiseksi. Minulle orapihlaja on täsmälääke, käytän Vogelin Crataegusta säännöllisesti (eikä tämä ole maksettu mainos, vaan fakta). Minulla on sydänsairaus- sekä aivoaneurysmaperimä, taipumusta verenpaineen kohoamispiikkeihin stressissä sekä rankemmissa urheilusuorituksissa. Sitten joskus, kun minulla on oma puutarha, siellä kasvaa aivan varmasti orapihlaja! Tyttö- ja poikatyrnin, pensasmustikan ja mustaherukan lisäksi…

Koska säilytystilani ovat pienet, olen siirtynyt käyttämään marjajauheita. Minua kiinnosti kysymys jauheiden ravintosisällöstä, eli kuinka paljon kuivatus hävittää ravinteita? Biokian laatupäällikkö Riitta Ryyti kertoi minulle, että vitamiinit ja kivennäisaineet säilyvät kuivatuksessa hyvin. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että 100 grammaa marjajauhetta vastaa noin 900 grammaa tuoreita marjoja, ja ravinnepitoisuudet ovat 5-10-kertaiset. Lukuunottamatta C-vitamiinia, jota häviää kaikilla säilöntämenetelmillä.

Kun tutkin marjojen/marjajauheiden ravintosisältöä, huomaan että ne ovat erinomainen kaliumin lähde. Kalium on suurelta yleisöltä pimentoon jäänyt kivennäisaine, joka viimeaikaisissa tutkimuksissa on noussut yhdeksi tärkeäksi terveystekijäksi.

 Lähteet

Sinikka Piippo: Suomalaiset marjat – kaikki metsän ja puutarhan lajit (Minerva, 2 p. 2011)

www.biokia.fi

Suhtaudumme kakka- ja pierujuttuihin tavallisesti häveliäällä naureskelulla, ja kuitenkin suolen toiminnalla ja toimimattomuudella on ratkaiseva vaikutus mielialaamme ja terveyteemme. Niistä asioista siis pitää uskaltaa puhua!

Suurin osa nykyihmisistä kärsii erilaisista vatsavaivoista. Mahavaivat ovat yhtä yleisiä kuin kiusallisiakin, emmekä useinkaan tule ajatelleeksi, että monet niistä olisivat torjuttavissa yksinkertaisin kotikonstein. Tavallisimpia suolistovaivoja ovat närästys ja ummetus sekä vatsan turvotus ja sokerimaha.

Paras keino närästyksen torjumiseen on oireita aiheuttavien ruokien välttäminen (esimerkiksi rasvainen ruoka, kahvi, suklaa, valkosipuli, tomaatti, sitrushedelmät ja piparminttu). Pidä kirjaa ruoka-aineista, jotka aiheuttavat juuri sinulle oireita, jotta muistat välttää niitä.  Syö usein ja pieniä aterioita. Vältä iltasyömistä. Älä pidä kiristäviä vaatteita. Kohota sängyn yläpäätyä noin 15 cm yöllisten refluksioireiden estämiseksi. Vältä tulehduskipulääkkeitä, jotka sisältävät ibuprofeenia, deksibuprofeenia, asetyylisalisyylihappoa tai ketoprofeenia.

Tilapäinen ummetus paranee yleensä itsestään muutamassa päivässä. Yksinkertaisin keino tilanteen korjaamiseksi on juoda enemmän vettä, se jo saattaa liottaa ulostemassaa. Käytä pellavansiemeniä tai juo “pellavalimaa” (liota pellavansiemeniä yön yli, ja juo neste) aamulla ensimmäiseksi tyhjään mahaan. Hapankaali sekä kuivatut viikunat ja luumut vaikuttavat suolen toimintaa edistävästi. Vältä suolen toimintaa hidastavia ruoka-aineita kuten esimerkiksi teetä, valkoista leipää, pastaruokia, runsasta maidonjuontia ja sokeria.

Vatsan turvotus on yksi yleisimmistä vatsaoireista. Sitä esiintyy 20-40%:lla ihmisistä. Vatsan turvotuksen syyt voivat olla hyvinkin monenlaisia, laktoosi-intoleranssi lienee yksi yleisimpiä. Monilla naisilla vatsa turpoaa tilapäisesti kuukautisten tai ovulaation aikaan. Muita syitä saattavat olla keliakia, kasvaimet, krooniset tulehdukset, bakteeriylikasvu jne. Turvotukseen liittyy joskus kipuja, jotka johtuvat kaasunmuodostuksesta tai kouristustilasta missä tahansa ruuansulatuskanavan osassa. Usein näitä oireita saavilla ihmisillä on heikentynyt kipukynnys venytykselle tai heikentynyt stressinsietokyky.

Kaasunmuodostuksen syyt vaihtelevat ruuansulatuskanavan eri osissa. Ohutsuoliperäinen turvottelu johtuu yleensä jostakin ravintointoleranssista, esimerkiksi laktoosi-intoleranssista tai runsaskuituisen ravinnon huonosta siedosta tai soija-allergiasta. Paksusuoliperäinen turvottelu saattaa johtua tietyistä ravintoaineista ja psyykkisistä syistä. Psyykkinen oireilu voi liittyä paniikkihäiriöön, masennukseen tai ahdistuneisuuteen. Kokeile jättää ruokavaliostasi pois pavut, herneet, kaali ja banaani, jotka ovat hyvin tavallisia turvotuksen aiheuttajia. Joillekin voivat myös valkuaisaineet aiheuttaa turvotusta (liha, kala, kananmunat, soija). Jos turvotuksesi johtuu liiallisesta nesteenkerääntymisestä, kokeile nesteitä poistavaa yrttiteetä (koivu, peltokorte, nokkonen).

Uudemman tutkimustiedon mukaan paksusuolessa fermentoituvat lyhytketjuiset hiilihydraatit (ns. FODMAP-hiilihydraatit) voivat aiheuttaa kipu- ja turvotusoireita ärtyneestä suolesta kärsiville. Siksi ärtyneen suolen oireista kärsivän kannattaa välttää näitä hiilihydraatteja. Välttämisjakson jälkeen ruoka-aineita lisätään ruokavalioon yksi kerrallaan, ja seurataan oireita. Mikäli ruoka-aine ei aiheuta oireita, sen voi pitää ruokavaliossa. FODMAP-hiilihydraatteja sisältävät muun muassa fruktoosi,sorbitoli, ksylitoli, laktoosi, prebiootit (joita on esimerkiksi kevytjogurteissa), pulla, valkoinen leipä, keksit, ruisleipä, paprika, lanttu, kaalit, sipuli, purjo, parsa, omena, päärynä, sienet, pavut, hunaja, luumut, vesimeloni, rusinat sekä keinotekoiset makeutusaineet.

Myös kofeiini sekä runsas rasvankäyttö voivat pahentaa suolisto-oireita. Viljojen ja leseiden sisältämä liukenematon kuitu saattaa myös pahentaa oireita. Selvitä kokeilemalla, mitkä ruoka-aineet aiheuttavat oireita. Tavallisesti on hyödyllistä vähentää fruktoosin, sorbitolin ja ksylitolin käyttöä sekä kahvin juomista.  Sokerista turvonnutta mahaa ei voi täsmäjumpata pois. Sen saa litteämmäksi vain poistamalla sokerin ja valkoiset jauhot ruokavaliosta.

Monet vatsavaivaiset (minä mukaanlukien) ovat saaneet tuntuvaa apua Molkosanin säännöllisestä käytöstä.

Lähteet:
Heinonen, Paula: Vihdoinkin hyvä olo (Gummerus, 2006)
Laatikainen, Reijo ja Kytö, Janne: Ärtyvän suolen oireyhtymän ruokavaliohoito (vatsantoiminta.fi)
Tavi, Varpu: Laihdu! Helposti, hiilihydraattitietoisesti, hyväntuulisesti (my.book 2009)