ANJA NYSTÉN: Muovi ja ruoka

Varpu Tavi
Varpu Tavi
Tietokirjailija


09.07.2012

Muovipullot, - rasiat ja –pussit, -kauhat, -vispilät ja mikrovuoat... Varmaan jokaisella on muoviastioita kotona. Lihat, broilerit, einekset, ruokaöljyt – eli suuri osa elintarvikkeista - pakataan muovipakkauksiin ja -kelmuihin. Elintarvikemuoveina käytetään tavallisesti polyeteeniä (PE) tai polypropeenia (PP), joista tehdään esimerkiksi pakastusrasioita. Kierrätettävissä virvoitusjuomapulloissa käytetään polyetyleeniterftalaattia (PET). Mikroon tarkoitetut astiat ja kovat muovipullot ovat tavallisesti polykarbonaattia (PC).

Muovi on kätevä materiaali, mutta osassa muovilaatuja on haittansa. Astioista voi irrota esimerkiksi väriaineita, muovin valmistuksessa käytettäviä aineita tai vettä ja rasvaa hylkiviä pintakäsittelyaineita. Jos muovin valmistus eli polymerointi ei ole täydellistä, muoviin jää reagoimatonta monomeeria esimerkiksi polystyreenstä (PS) mahdollisesti syöpää aiheuttavaa styreeniä, polykarbonaatista (PC) bisfenoli A:ta.

Muoveista voi irrota myös pehmittimiä, ftalaatteja, joiden bisfenoli A:n lailla epäillään vaikuttavan hormonitoimintaan. Hormonihäiriköt vaikuttavat hyvin pienissä määrissä. Hormonihäiritsijät on yhdistetty tai niiden epäillään vaikuttavan muun muassa lisääntymisterveyden heikkenemiseen, aikaistuneeseen puberteettiin, diabetekseen ja ylipainoon. Vuonna 2011 kiellettiin bisfenoli A:n käyttö tuttipulloissa, jotta vauvat eivät altistu aineelle. Samaa ainetta voi kuitenkin olla myös säilyketölkkien sisäpinnoitteessa. Hiljattain julkaistiin ruotsalaistoimittajien tekemä testi, jossa ainoastaan kahden päivän tölkkiruokailu nosti virtsan bisfenoli A-tason 28-46 –kertaisiksi. Testissä ei otettu kantaa siihen, ovatko kyseiset pitoisuudet haitallisia vai ei. Ruotsissa alkoi keskustelu siitä, pitääkö raskaana olevien rajoittaa tölkkiruokien syöntiä.

Oli sitten raskaana tai ei, tölkkiruoan suurkuluttaja ei kannata olla. Kaikkein parasta olisi, jos pinnoitteista saataisiin sellaisia, ettei niistä irtoaisi mitään. Pakkauksista irtoavat aineet ovat monesti rasvaliukoisia. Ennen vanhaan ruokaöljy myytiin ruskeissa lasipulloissa, nykyisin öljyjä näkee jopa kirkkaissa muovipulloissa, vaikka valo saattaa vaikuttaa öljyn laatuun. Esimerkiksi hyvälaatuiset oliiviöljyt myydään tummissa lasipulloissa. Lasista ei myöskään irtoa kemikaaleja. Toki myös korkin ja sen tiivisteen on oltava rasvaiselle tuotteelle sopivaa materiaalia.

Pakkauksista irtoaville aineille on annettu enimmäisrajat ja tullilaboratorio testaa kulutustavaroita pistokoemaisesti. Kaikkien tuotteiden ja tuote-erien testaamiseen ei ole mahdollisuutta. Suuri osa tuotteista täyttää määräykset, mutta testeissä jää kiinni tuotteita, joista irtoaa muovin valmistuksessa käytettäviä aineita.

Kuluttajan on vaikea tietää, mistä astioista voi aineita irrota ja mistä ei. Muutaman nyrkkisäännön muoveista ja niiden käytöstä voi kuitenkin painaa mieleen:

  • Suosi pakkaamattomia elintarvikkeita.
  • Hyvälaatuinen elintarvikkeille tarkoitettu keramiikka, teräs ja lasi ovat turvallisia materiaaleja. Niistä ei irtoa haitallisia aineita.
  • Muoviset välineet voi hyvin korvata puisilla.
  • Älä osta astioita, kauhoja tai lastoja, joissa on tuoksu. Jos esineestä irtoaa hajua, siitä todennäköisesti irtoaa jotain myös ruokaan.
  • Älä osta viimeistelemättömän näköisiä tuotteita. Huolimaton jälki voi kertoa huolimattomuudesta myös raaka-aineiden suhteen.
  • Älä lämmitä ruokia muoviastioissa mikrossa, etenkään jos astiaa ole siihen tarkoitettu.
  • Rasvaisia ruokia ei kannata säilyttää muovipusseissa, joita ei ole tarkoitettu rasvaisille ruoille. Esimerkiksi pehmitinaineet irtoavat rasvaliukoisina helpoimmin.

Kuva: Flickr, asgw, Creative Commons-lisenssi

Vieraskirjoittajana kemiantekniikan DI ja tietokirjailija Anja Nystén. Anjan kirjoituksia voit lukea lisää Kemikaalikimara-blogista.