Alkuvoimaa luonnosta

Muistan vielä hyvin, kuinka opin valmistamaan ruokaa. Olin koko siihenastisen elämäni, yli kaksikymmentä vuotta, saanut nauttia muiden ruuanlaittotaidoista ja totuttanut kaikki ympärilläni olevat ihmisetkin siihen ettäen osannut laittaa ruokaa lainkaan. Kunnes päätin, että siihen tulee muutos ja menin ravintolakouluun. Kun sitten tuli tilanteita, missä yllätin näitä ihmisiä ruuanvalmistustaidoillani, ruokailijoiden reaktio oli usein kovin yhteneväinen. Kaikki nimittäin esittivät kysymyksiä: Olethan varmasti keittänyt lihaa riittävän kauan? Pessyt salaatit huolellisesti? Ymmärtänyt, että kaiken ruuan kuuluu olla kypsää?

Tuo aika palaa mieleeni silloin tällöin. Varmimmin se palaa, kun ajattelen tarjota ruuaksi villikasveja. Huolimatta siitä, että olen saanut viimein vakuutetuksi lähipiirini ruuanvalmistustaidoistani, en ole saanut vakuutettua sitä siitä, että oikeasti voikukkia ja maitohorsmia voi syödä. Että iso osa pihojemme ja niittyjemme kasveista ovat meille hyvää ja terveellistä ravintoa, kunhan tiedämme niistä riittävästi ja tiedämme mitä syömme. Monet näistä villikasveista ovat monelle niin läheisiä ja rakkaita vihollisia, tai mystisiä pihan “kaunistajia”, ettemme voi ajatellakaan syövämme niitä.

Yleisimmin näitä kasveja on opeteltu ja keskitytty poistamaan pihamaalta pysyvästi. Moni tärkeä tieto, villikasvien ominaisuuksista ja esiintymisestä (sekä niiden kitkemisestä) löytyykin monista puutarhan rikkakasvit -hakemistoista. Villivihanta on kuitenkin enemmän. Ne ovat hieno kiinnostuksen kohde niin ruuan kerääjälle kuin ruuan laittajalle. Villikasveissa on kasvisten tapaan (sekä raakana että kypsenneyttinä) syötäviä, sekä mausteyrttien tapaan käytettäviä. Villiyrteillä on myös lääkinnällisiä vaikutuksia.

Villiyrttien turvallisen käytön perussääntö on, että käytät vain niitä villikasveja, jotka tunnet ja joiden vaikutuksen tiedät. Sama toki pätee sieniin ja marjoihin. Muun muassa maitohorsma, joka sinällään on erittäin herkullinen, on joillekin ihmisille erittäin vaarallinen. Se saattaa aiheuttaa allergisen reaktion, joka tukkii hengitystiet. Myös esimerkiksi leskenlehden käyttämisellä ravintona ja nautintoaineena on pitkät perinteet, mutta leskenlehdelläkin sanotaan olevan runsaasti nautittuna vaikutusta syövän aiheuttajana, ja lisäksi sen sanotaan sisältävän maksalle haitallisia aineita. Leskenlehti on kuitenkin erittäin käyttökelpoinen raaka-aine. Käytetään siis kohtuudella.

Leskenlehteen voi esimerkiksi kääriä monenlaisia tuoreita herkkuja, ja syödä sellaisenaan, tai kevyesti kypsennettynä. Voit valmistaa herkullisen täytteen leskenlehtikääryleille yön yli suolatusta puolen kilon haukifileestä, kuusi minuuttia keitetystä ankanmunasta, kourallisesta suolaheinää ja pehmeäksi haudutetusta sipulista. Ja sitten kääri täyte leskenlehteen. Laita kääryleet voideltuun uuniastiaan, valele hunajalla maustetulla voisulalla ja paista hetki kuumassa uunissa, kunnes täyte lämpiää ja leskenlehdet pehmenevät. Uuniin lämpöä 225 °C ja aikaa noin 5-10 minuuttia. Tarjoile uusien perunoiden ja tuoreen salaatin kanssa.

 

Vieraskirjoittajana kokki ja lähiruokayrittäjä Heikki Ahopelto. Teksti on aiemmin julkaistu kirjassa Lähellä maata. Lähellä maata -kirjasta löydät tarinaa myös esimerkiksi nokkosesta, voikukasta sekä maahumalasta eli ketokännistä.

Kuva: Alfred Vogel poimii kasveja Sveitsin alpeilla.

 

Näen terveydentilasi ihostasi. Näen siitä myös ruokavaliosi. Näetkö sinä peilistä samat asiat? Tunnetko olosi hyväksi oman nahkasi sisällä?

Luonnollinen ihonhoito lähtee liikkeelle sisältäpäin, sekä mielestä että ruumiista. Kehossasi on kuusi sisäelintä, jotka aivan erityisesti vastaavat terveestä ihosta: maksa, munuaiset, lisämunuaiset, kilpirauhanen, paksusuoli ja ohutsuoli. Maksan ja munuaisten toimintaa helpotat rajoittamalla särkylääkkeiden ja antibioottien käyttöä, silloin kun ne eivät ole aivan välttämättömiä, ja karttamalla mahdollisuuksien mukaan ympäristökemikaaleja. Kokonaan niitä ei voi välttää, mutta elimistöä kuormittavaa kokonaismäärää voi vähentää esimerkiksi siirtymällä syömään mahdollisimman paljon luomuruokaa.
Hormonien tasapainoinen toiminta saa paitsi sinut myös ihosi hehkumaan terveyttä. Kuiva, hilseilevä ja roikkuva iho kertoo kilpirauhasen heikosta toiminnasta. Estrogeenin puute elimistössä saattaa näkyä ihon veltostumisena ja ryppyjen syntymisenä.
Iho reagoi herkästi myös mielialoihimme. Stressi aiheuttaa näppylöitä, kuten tunnettua. Olen nähnyt ihotautilääkärien arvion, että noin kolmannes iho-ongelmista on pohjimmiltaan psykosomaattisia. Oletettavasti toinen kolmannes syntyy elämäntavoista, joten jäljelle jää vain se perimän aiheuttama viimeinen kolmannes, joka meidän on ylitettävä elämäntavoilla ja huolellisella ihonhoidolla.

Mikä ihostasi puskee?

Elämäntapasi näkyvät ihosta, mikä lienee jo kaikille tuttu asia. Liika auringossa viihtyminen, tupakka, liika alkoholi, liika sokeri ja tärkkelys sekä liikunnan puute saavat aikaan ryppyisiä, turvonneita ja harmahtavankeltaisia kasvoja. Myös liian alhainen painoindeksi vanhentaa ihoa.
Sinä siis päätät itse, mitä ihostasi ulos puskee!
Ihosta saattaa tunkea ulos liika eläinrasva, sen huomaa sameana ihonvärinä. Jos ihostasi puskee ilmoille sokeri, se näkyy säkkimäisinä, roikkuvina piirteinä. Tiede ei tätä ole todistanut, kunhan kerron, mitä silmäni ja intuitioni ovat minulle ilmaisseet.
Oliiviöljy ja kookosöljy saavat ihon hehkumaan. Kaikkein huonoin vaihtoehto on rasvaton tai liian vähärasvainen ruokavalio, joka näkyy hilsehtivänä ihona, jopa atopiana.
Sokeri on aina iholle myrkkyä, se on osallisena esimerkiksi aknen synnyssä. Mutta varsinkin menopaussin jälkeen sokeri on supermyrkky iholle. Ihon aineenvaihdunnan hidastuessa iän myötä ihoon kertyy glykaation lopputuotetta. Glykaatiolla tarkoitetaan biologista reaktiota, jossa sokeri ja valkuaisaineet ikään kuin kiehuvat ruskeaksi aineeksi kudoksissa. Glykaatioprosessi johtaa ennenaikaisen vanhenemisen ilmiöihin. Runsas sokerinsyönti näkyy iän myötä elottomana, säkkimäisenä ja kellertävänä ihona.

Säteilyä ja aurinkoa

Säteilevän ja kirkkaan ihon saat syömällä runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä, juomalla paljon puhdasta vettä, ulkoilemalla happirikkaassa ilmassa ja pitämällä pieniä elimistön ”puhdistuskuureja” pari kolme kertaa vuodessa. Säännöllinen Molkosan-veden juominen virkistää paitsi aineenvaihduntaa myös kirkastaa ihoa. Itse käytän Molkosania sekä sisäisesti että ulkoisesti.

Ihosi tarvitsee valkuaisaineita, joten syö niitä riittävästi. Muista myös, että tehokkain ihon rasvaus tapahtuu sisältäpäin: syö riittävästi luonnollisia rasvoja, erityisen hyviä iholle ovat jo mainitut neitsytpuristettu oliivi- ja luomukookosöljy.
Yrteistä hyväksi iholle ovat kurkkuyrtti, rohtoraunioyrtti, selja, kamomilla, peltokorte, sitruunamelissa, rosmariini, puna-apila, ukontulikukka, laventeli sekä poimulehti. Yrttejä voi käyttää teenä tai uutteina, sisäisesti ja ulkoisesti. Muita ihon ystäviä ovat tumma suklaa ja luomukaakao sekä vihreä tee.
A-vitamiini ja sen esiaste beetakaroteeni auttavat pitämään ihon joustavana ja vauhdittavat kollageenintuotantoa, mikä ehkäisee ryppyjä. Beetakaroteenia saat porkkanoista ja  porkkanamehusta.
Aurinkoallergian ennaltaehkäisyssä auttaa kalsiumkuuri. Kalsiumia saat parhaiten juustoista, mutta sitä on runsaasti myös kuorimattomissa seesaminsiemenissä, nokkosessa ja kuivatussa ruusunmarjassa sekä kuivatussa basilikassa.
Jos ihosi jo on saanut liikaa aurinkoa, hyvä konsti on kaataa kylmää teetä palaneeseen kohtaan. Teen tanniinit rauhoittavat ihoa ja myös auttavat vähentämään auringon syöpää aiheuttavia vaikutuksia.

Hiusvärit ovat kosmetiikan voimakkaimpia kemikaaleja ja aiheuttavat pahojakin allergisia reaktioita. Tuotteiden myyntinimikkeet ovat epäselviä ja hiusvärimainonta villiä – jopa kuluttajan turvallisuutta riskeeraavaa. Hiusväriopas on laadittu vastapainoksi mainonnalle, jossa tuotteiden haitallisten aineiden vaikutuksia vähätellään, aineiden olemassaolo piilotetaan tai kuluttajaa hämätään viherpesulla. Tiedä, mitä päähäsi laitat, millaisia riskejä värjäykseen liittyy ja miten riskejä voi pienentää.  Kirjoitus on lyhennelmä Kemikaalikimara-kirjan tekstistä pienin täydennyksin. Tämän kirjoituksen lopussa on suuntaa-antava lista hiusvärisarjoista. Lista kertoo, sisältääkö tuotemerkki superherkistäjiä.

Kestovärit ja kevytvärit

Kestovärjäyksessä hiuksen pinta eli hiuskalvo avataan ja väriaine tunkeutuu hiuksen sisään, jossa se reagoi vetyperoksidin avulla varsinaiseksi väriksi. Kestovärejä kutsutaan myös hapetusväriaineiksi tai peroksidiväreiksi. Niitä käytettäessä sekoitetaan aluksi keskenään kaksi komponenttia, emäksinen väriaineseos ja peroksidiseos. Kestovärit jäävät pysyvästi hiuksiin, mutta juurikasvun takia värjäys joudutaan uusimaan noin kuuden viikon välein.
Kevytväreissä on samat komponentit, mutta hapetetta on vähemmän. Väri tunkeutuu hiuksessa hieman pintaa syvemmälle ja kestää 5–20 pesua. Herkistävyyden kannalta ei ole olennaista, onko kyseessä kevytväri vai kestoväri, vaan se mitä aineita tuote sisältää.

Hiusvärit aiheuttavat ihoärsytystä ja allergiaa ja jossain määrin tunkeutuvat ihon läpi elimistöön.  Herkistyminen hiusvärille ilmenee usein yllätyksenä, pienellä viiveellä joko uuden tai jo vuosia käytetyn tuotteen kanssa. Värjäyksen jälkeen päänahka alkaa kutista ja turvota. Turvotus voi olla niin paha, että silmät muurautuvat umpeen. Vaikeissa tapauksissa voi tulla hengitysvaikeuksia ja jopa rytmihäiriöitä. Todennäköisyys allergiselle reaktiolle on pieni, jos sitä vertaa värjäysten määrään. Joku voi värjätä hiuksiaan vuosikausia ongelmitta, toisaalta vakavavia reaktoita on tapahtunut teini-ikäisillekin.

Allergiariskin aiheuttavat aineet

Kesto- ja kevytvärien suurimmat haitat liittyvät allergioihin. INCI-lista on pakkauksessa oleva luettelo tuotteen sisältämistä ainesosista. INCI-listat ovat hankalia tulkittavia. Jos haluaa selvittää hiusvärin mahdollista herkistävyyttä, kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin aineisiin:
p-Phenylenediamine
Toluene-2,5-Diamine
2-Nitro-p-Phenylenediamine
p-Aminophenol
m-Aminophenol
Resorcinol
PPD eli parafenyleenidiamiinilla on monia johdannaisia. Jos aineen nimestä löytyy tekstinpätkä phenylenediamine, kyseessä on PPD:n eli parafenyleenidiamiinin johdannainen – eli samaa pahamaineista sukua. Toluene- 2,5-diamine kuuluu myös PPD-sukuun, vaikka nimi kuulostaa erilaiselta.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että 80 % väreistä sisältää PPD:tä tai sen johdannaisia. Erittäin usein kaikki sävyt sisältävät jotain johdannaista, aina hunajanvaaleasta lähtien. Eri värisävyissä on erilainen koostumus. Jos haluaa varmuuden tietyn sävyn koostumuksesta, on pyydettävä joko maahantuojalta tai kampaamosta kyseisen värisävyn INCI-luettelo.

Hiusvärien käyttäjille suositellaan herkkyystestiä, jossa pieni määrä väriseosta levitetään iholle, esimerkiksi korvan taakse, ja annetaan seoksen vaikuttaa vähintään yön yli. Jos iho reagoi, värjäys kannattaa jättää väliin. Ennen värjäystä tehtävä testi on kiistanalainen asia. Testit itsessään saattavat altistaa allergioille, sillä ainetta pidetään iholla kauan – toisin kuin hiuksia värjättäessä. Lisäksi ohjeet testattavan aineen määrästä ovat epämääräisiä. Mikä esimerkiksi on suositeltava pieni määrä? Testi ei myöskään aina kerro totuutta. Negatiivinen testitulos ei takaa, ettei värjäyksestä saisi reaktiota.

Musta hennatatuointi

Musta henna sisältää herkistävää PPD:tä. Henkilöllä, jolla on tai on joskus ollut musta hennatatuointi, on muita suurempi riski saada ihoreaktio hiusväreistä kuin niillä, joilla tatuointeja ei ole. Reaktio voi tulla jopa vuosien kuluttua mustan hennatatuoinnin ottamisesta. Hiusten värjäämistä ei suositella henkilöille, jotka ovat ottaneet mustan hennatatuoinnin.

Suoravärit

Suoraväreissä on pigmenttiä, joka kiinnittyy ainoastaan hiuksen pinnalle suomukerroksen päälle. Suoravärien kesto on heikompi kuin kestoväreillä, joissa väri reagoi hiuksessa.  Värjäyksessä tarvitaan tosin happamia ja emäksisiä olosuhteita, jotka puolestaan rääkkäävät hiusta. Kyse ei kuitenkaan ole herkistymisestä. Suoravärit aiheuttavat allergioita ani harvoin.
Suoravärin valinnassa on oltava erityisen tarkka, sillä markkinoilla on esimerkiksi tuotteita joissa on ”parannettu koostumus”. Lisätyt aineet ovat samoja kuin herkistävissä kestoväreissä.

Kasvivärit

Oikeissa kasviväreissä ei ole synteettisiä värejä. Tunnetuin kasviväri on henna Lawsonia Inermis.  Hennalla saa aikaiseksi kuparinpunaisia sävyjä. Väriskaalaa saadaan laajemmaksi – ruskeammaksi ja tummemmaksi- käyttämällä myös muita kasvivärejä, kuten sennaa tai indigoa. Hennauutteen sisältämää väriainetta lawsone valmistetaan myös keinotekoisesti. Kasviperäiselle luonnonhennalle ei ole raportoitu allergioita, mutta synteettinen väriaine lawsone on aiheuttanut jonkin verran herkistymisiä. Kasvivärejä voidaan myös terästää synteettisillä väriaineilla. Musta henna on käytännössä PPD:tä sisältävää hiusväriä.

Vaalennus

Hiusten vaalennus ei ole värjäys, vaan käsittelyssä poistetaan hiusten luonnollinen sekä mahdollisesti lisätyt keinovärit. Vaalennusaine hajottaa pigmentit värittömiksi. Vaalennusaineet sisältävät aina persulfaatteja (persulfate, usein ammoniumpersulfate) sekä vetyperoksidia (hydrogen peroxide). Vaalennusaineet eivät herkistä, mutta ne voivat aiheuttaa ihoärsytystä sekä haurastuttaa hiusta.

Tumma vai vaalea?

Monesti ajatellaan virheellisesti, että värjäys tummemmaksi tai sävytys on turvallisempi vaihtoehto. Hiusten vaalennus peroksideilla rasittaa hiusta enemmän kuin hiusten värjääminen, joka antaa hiuksille kauniin kiillon. Hiusten kannalta vaalennus on rajumpi toimenpide kuin kesto- ja kevytvärjäys. Koko ihmisen terveyttä ajatellen asia on toisin päin, värjäys aiheuttaa riskin vakavalle allergiselle reaktiolle, vaalennus ei tätä tee.

Ammoniakki

Ammoniakki on pistävänhajuinen emäksinen aine. Ammoniakittomiksi mainostetuissa hiusväreissä on kuitenkin jotain muuta emäksistä ainetta, joka voi tuoksua vähemmän, mutta joka voi olla ärsyttävämpää kuin ammoniakki. Ilman emäksistä komponenttia värjäys ei onnistu, sillä hiuksen pinta täytyy avata emäksen avulla.

Vähennä värjäyksen riskejä

• Harkitse hiusten värjäyksen tarpeellisuutta.
• Mitä nuorempana aloittaa ja mitä useammin värjää, sen suuremmaksi kasvaa riski yliherkkyyksille. Alle 16-vuotialla ei suositella värjäystä lainkaan.
• Vältä voimakkaita tuotteita. Lähes kaikki kestovärit sisältävät herkistävää parafenyleenidiamiinia (PPD) tai sen johdannaisia, mutta myös muita herkistäviä ainesosia.
• Turvallisempia vaihtoehtoja ovat kasvivärit, suoravärit, vaalennukset – esimerkiksi raitoina.
• Jos olet allerginen jollekin aineelle, lue ainesosaluettelo. Älä koskaan värjää tuotteella, jolle olet joskus herkistynyt.
• Tarkista myös kasvivärien INCI:t, sillä tuotteita on voitu ”terästää” synteettisillä väreillä.
• Jos sinulla on ollut musta hennatatuointi, älä värjää hiuksiasi. Musta hennatatuointi herkistää PPD:lle, jota suurin osa hiusväreistä sisältää.
• Älä värjää hiuksia, jos hiuspohja on ärtynyt tai siinä on ihottumaa, jolloin riski herkistymiselle on suurempi kuin terveellä iholla.
• Tee tuotepakkauksen suosittelema testi, erityisesti, jos sinulla hiukankin syytä epäillä hiusväriallergiaa. Testi tosin voi lisätä herkistymisriskiä, eikä takaa, etteikö allergiaa voisi tulla.
• Noudata tuotepakkauksen ohjeita käsineiden käytöstä, värin vaikutusajasta ja hiuspohjan huuhtelusta värjäyksen jälkeen.
• Älä sekoita keskenään erilaisia hiusvärituotteita. Tuotteet saattavat reagoida odottamattomalla tavalla.
• Älä käytä hiusvärejä kulmakarvojen tai silmäripsien värjäämiseen.
• Älä värjää hiuksiasi juuri ennen matkaa tai tärkeää tapahtumaa. Mahdollinen allerginen reaktio voi pilata lomasi tai juhlasi.

Varo viherpesua

Hiusvärien mainonnassa viherpesu on hyvin yleistä. Mainonnassa keskitytään tuotteen luonnollisiin ainesosiin ja häivytetään herkistävien aineiden olemassaolo. Tähän luetteloon on koottu tietoa siitä, sisältävätkö eri hiusvärisarjat edellä mainittuja synteettisiä herkistäjiä. Listan tietoja kartutetaan vähitellen ja sinäkin voit osallistua sen täydentämiseen.

Vastuuvapauslauseke:
Lista ei ole täydellinen ja perustuu tietoon, joka on ollut kirjoitushetkellä.  Informaatio koskee koko tuotesarjaa, ei yksittäisiä värisävyjä. Jos tuote puuttuu listalta, se ei tarkoita, ettei
tuote voisi sisältää herkistäjiä. Valmistajat voivat myös muuttaa tuotteiden koostumuksia. En siten vastaa tällä sivulla olevien tuotetietojen oikeellisuudesta, vaan tuotetiedot ovat suuntaa antavia. Hiusvärin ainesosaluettelo INCI on aina tarkistettava mahdollisella värjäyshetkellä.

Kestovärit

Cameleo, Permanent Hair Color Cream
sisältää PPD:tä tai sen johdannaisia
sisältää aminofenoleita
sisältää resorsinolijohdannaisia
Garnier, Color Naturals
sisältää PPD:tä tai sen johdannaisia
sisältää aminofenoleita
sisältää resorsinolijohdannaisia
Garnier Nutrisse Mousse
sisältää PPD:tä tai sen johdannaisia
sisältää aminofenoleita
sisältää resorsinolijohdannaisia
Herbatint
sisältää PPD:tä tai sen johdannaisia
sisältää aminofenoleita
sisältää resorsinolijohdannaisia
L’oréal, Excellence Creme
sisältää toluene-2,5-diamine
sisältää aminofenoleita
sisältää resorsinolia
L’oréal, Inoa
sisältää toluene-2,5-diamine
sisältää aminofenoleita
sisältää resorsinolia
L’oréal Paris Féria Preference
sisältää aminofenoleita
sisältää resorsinolia
Naturigin
sisältää PPD:tä tai sen johdannaisia
sisältää aminofenoleita
sisältää resorsinolia
Organic Colour Systems OCS
sisältää PPD:tä tai sen johdannaisia
Sim Sensido
sisältää PPD:tä tai sen johdannaisia
sisältää aminofenoleita
sisältää resorsinolia tai sen johdannaisia
Tints of Nature Permanet Colours
sisältää PPD:tä tai sen johdannaisia
(Tints of Nature Semi-Permanent Hair Colours on koostumukseltaan miedompi tuotesarja, ei ole kestoväri. Tarkista erikseen)

Kevytvärit, värisampoot

Vegetal  (semi permanent)
sisältää resorsinolia
Schwarzkopf, Palette, Tone Creme (kestää noin 24 pesua)
sisältää toluene-2,5-diamine
sisältää aminofenoleita
sisältää resorsinolia ja sen johdannaisia
Tints of Nature Semi-Permant Hair Colours
sisältää nettisivujen mukaan väriaineena pigmenttejä, tarkista tuote silti erikseen.

Kuva 1: Flickr SashaW, Creative Commons-lisenssi

Kuva 2:  Flickr, CynElena, Creative Commons-lisenssi

 

Vieraskirjoittajana kemiantekniikan DI, tietokirjailija ja blogisti  Anja Nystén.

Kirjoitus on aiemmin julkaistu täällä